Rakastu rasvaan!

On olemassa edelleen kilpaurheilijoita, jotka syövät liian vähän vain sen takia, että tiettyjen lajien parissa ihannoidaan hoikkaa ja esteettistä olemusta. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, mutta joskus tuo ihannointi menee hieman liian pitkälle. Tällaisia lajeja ovat baletti ja taitoluistelu.

Mainittujen lajien parissa urheilu on armotonta ja ura yleensä lyhyt, koska nuoruus ja kauneus ovat iso osa menestystä. Kun ajaudutaan tilanteeseen, jossa syömisen rajoittaminen tuntuu olevan ainut ratkaisu menestykseen, ollaan jo aika pahasti törmätty seinään. En väitä, että kaikissa aina, koska en halua yleistää mutta tiedän varmasti sen olevan osa totuutta.

"Väitän, että meininki tanssin tai taitoluistelun parissa on todellisuudessa paljon rujompaa kuin esimerkiksi fitnessurheilun, mutta silti siitä jaksetaan meuhata paljon enemmän."

Analysoin hetki sitten oikean balettitanssijan ruokavaliota, jota hän oli oikeassa elämässä noudattanut. Kilpailukaudella, jossa harjoituksia kertyy neljästä viiteen tuntia päivässä, hänen syöty kokonaisenergia oli vain noin 1200-1400 kaloria päivässä, joista omaan lepokulutukseen meni suunnilleen semmoiset 1300 kaloria. Aina saatu energia ei siis riittänyt edes kattamaan lepokulutusta. Jos olisin tämän urheilijan valmentaja, olisin huolestunut jo aikoja sitten muistakin syistä kuin useista loukkaantumisista ja tiheistä sairasteluista.

Monet naiset ja toisaalta myös miehet, pelkäävät rasvan syöntiä arkiruokailuissa mutta syövät sitä huoletta herkuissa, koska kyllä yhden päivän voi syödä mitä haluaa ja sitten palata taas ruotuun. Tästä saattaa syntyä tilanne, jossa tyydyttyneitä rasvoja syödään sinä yhtenä päivänä ihan liikaa ja arkiruokailussa vältetään mahdollisimman paljon kaikkia rasvoja, ettei vaan ylimääräistä rasvaa tarttuisi varteen. Se on ihmismielen tapa kompensoida tehtyä virhettä, eli herkkupäivän ylisyöntiä.

Ihanteellisessa ja siinä optimaalisessa tilanteessa urheilijan tulisi syödä rasvaa noin 1-2g/kg/vrk. Tämä sisältää suurimmilta osin tyydyttymättömiä rasvoja, mutta mukaan mahtuu myös tyydyttyneitä rasvoja. Esimerkkinä voin kertoa, että 60 kiloinen urheilija tarvitsee vähintään 60 grammaa rasvaa päivässä, ellei kyseessä ole jokin erikoistilanne. Tästä voimme puolestaan päätellä, että koska yksi gramma rasvaa vastaa 9 kaloria, 60 grammaa vastaa 540 kaloria.

Jos mennään tarkemmin siihen, että mitä näitä rasvahappoja on ensinnäkään olemassa, niin ne jaotellaan

  • Tyydyttyneisiin rasvahappoihin (SFA)
  • Tyydyttymättömiin
    • yksittäistyydyttymättömät (MUFA)
    • monityydyttymättömiin (PUFA)
    • (+transrasvahapot)

Rasvoista linolihappo ja alfalinoleenihappo ovat ihmiselle välttämättömiä, eikä elimistö pysty niitä itse valmistamaan, joka on jo itsessään erittäin hyvä syy syödä ruokaa, joka takaa niiden saannin.

Rasva toimii ihmiselle energianlähteenä, mutta myös energiavarastona. Sen lisäksi elimistö tarvitsee rasvaa kyllä moniin muihinkin toimintoihin, sillä välttämättömät rasvahapot ja niiden johdannaiset ovat mukana seuraavissa:

  • suuri rooli immuunivasteen toiminnassa
  • säätelevät geenien toimintaa
  • solukalvojen rakenneosia fosfolipidien muodossa
  • osallisia hermoston toimintaan
  • viestintä hormonien kanssa
  • hormonivasteet, tulehdusrektiot & munuaisten toiminta
  • ja monta muuta todella tärkeää syytä

Joko näillä perusteilla riittävä rasvansaanti olisi taattua? Toinen näkökulma asiassa on tietenkin rasvan liiallinen syöminen, joka pitkällä aikavälillä näkyy kehossa suurentuneina ja lisääntyneinä rasvasoluina. Sen takia pitääkin muistaa kohtuus kaikessa.

Hyviksi rasvojen lähteiksi suosittelen esimerkiksi öljyjä, pähkinöitä, avokadoa ja lohta. Öljyistä erityisesti rypsiöljy ja auringonkukkaöljy ovat laadukkaita ja puolestaan ”muotiöljymme” kookos- tai palmuöljy eivät loppuunsa olekaan niin hyviä, mitä moni on saattanut luulla.

Tämä ruokavalio ja syöminen on itselle tällä hetkellä todella tärkeä asia, varsinkin kun nuorempana syöminen oli turhankin vaikeaa ja kaikki virheet tuli tehtyä niin, että joskus miettii kuinka sitä onkaan ollut niinkin terveenä.

Tästä asiasta johtuen pystyn kumoamaan sen edelleen(!) valloilla olevan käsityksen fitnessurheilun epäterveellisyydestä, sillä parhaimmillaan tämä on hyvinkin terveellistä ja on opettanut minulle huikean paljon oikeanlaisesta syömisestä ja hyvinvoivasta kehosta mutta sen lisäksi myös opettanut kuuntelemaan omaa kehoa ja tulkitsemaan sen lähettämiä viestejä. Se kyllä puhuu, mutta on eri asia ymmärtääkö sen erilaista puhetta. Suosittelen tavoittelemaan tuota ymmärrystä. Ehkä palaan jossain postauksessa asiaan tarkemmin?

Siispä, rakastu rasvaan!