rakastunut Herraan nimeltä Elämä

Kuljen nykyisin korkeessa mielihyvähumalassa ihan kaiken aikaa. En tiedä, onko mun mielihyvä hormoneiden tasot oikeasti nousseet vai mitä on tapahtunut mutta näin kuitenkin on. Vatsassa on koko ajan positiivinen jännitys ja malttamattomuus seuraa kaikkialle lähes varjon lailla. Se on sellaista innostunutta ja riemukasta - ei niinkään levottomuutta. Onkohan kellekään muulle käynyt näin?

Syksy on saapunut ja Suomen pimeys alkaa vaivata mutta edes sekään ei ole saanut mielialaani laskemaan. Pienin askelin on menty eteenpäin mutta tuntuu, että se oma synkkyys ja mielen pimeät mysteerit on kokonaan väistymässä, joka tosiaan on todella valaisevaa. Olin äskettäin haastattelussa yhteen sanomalehteen, jossa pohdittiin pelkoa. Mitä vastasin kysymykseen 'mikä minua pelottaa?' Oli hienoa vastata täysin totuuden mukaisesti siten, että pelkoni liittyvät täysin ulkoisiin tekijöihin, joihin en tällä hetkellä voi itse vaikuttaa. Nämä pelot eivät kuitenkaan jyrää kaikkea muuta allensa - päinvastoin, ne motivoivat jatkamaan entistä monipuolisemmin ja kovemmalla intensiteetillä. Miksi sitten tunnen järkyttävän suurta mielihyvää?







Täysin varmaksi en voi mitään väittää, koska elämä on aina yksi iso kysymysmerkki ja suuri mysteeri sekä sattumien summa. Täysin varmaksi tiedän kuitenkin, että mikään ei enää ahdista kuten ennen. Suurin ongelma taitaa tällä hetkellä olla pieni harmistus siitä, että aika tuntuu menevän niin nopeasti. On vain hyväksyttävä, että niin on tarkoituskin mennä, koska jokaisen aika täällä on rajoitettu. Se suurin opetus, jonka elämä voi antaa onkin juuri tässä mitä koen. Taidan vilpittömästi olla onnellinen. Ilman mitään taka-ajatuksia esimerkiksi rahasta tai vaatimuksista. Haluan olla juuri tässä hetkessä näillä eväillä mitä minulla on, en kaipaa mitään lisää. Nautin joka ikisestä pienestä hetkestä omassa minikokoisessa yksiössäni ja tunnen vapautta. ja onnea. ja riemua. Kaikki asiat näyttää niin erilaiselta, valoisilta sanoisinko. Toivon, että se näkyy myös minun olemuksessa, joka ennen oli niin menevä ja avoin. Pitkään aikaan siitä on ollut jäljellä vain riekaleiset rippeet mutta nyt. Nyt oon jopa mennyt uudelle tasolle.

Ylläolevissa kuvissa olen töissä. Miten hieno kokemus sellainen perusasia, kuin työ voikaan olla? Luulen, että tämä uusi voima ja elämään rakastumisen tunne johtuu siitä, että olen alkanut saavuttaa niitä asioita, joista olen haaveillut pitkään. Ei, korjaan, olen saanut sen etuoikeuden nyt, että olen ympäröinyt itseni juuri niillä asioilla, joita rakastan. Ja ne sujuu oh so well.

Mitä muuta voisinkaan toivoa? Tästä onnesta lausun hiljaisia rukouksia vielä hyvin pitkään ja täydellä sydämellä haluan kaikkien löytävän samanlaisen sisäisen rauhan ja tasapainon kautta vastaavanlaisen onnentuulahduksen!

~T