Raskausarpien pilaama kehoni

Mietin pitkään tälle otsikkoa. Ei mitään liian kulutettua tai tylsää. Ajattelin, kuinka voisin tiivistää sen mitä tunnen näitä arpia kohtaan? Raskausarvet ovat yksi raskauden ilkeimmistä jutuista ulkonäköä ajatellen. Joten otsikoin reippaasti sekä rehellisesti niin kuin asia on.

Se on ärsyttävää. Kuinka jotkut eivät saa niitä ollenkaan tai mitättömän vähän. Se on epäreilua, kun itse kuulun niihin, joka sai osumaa oikein kunnolla. Entinen fitnesskilpailija - nykyinen tiikeri. Punaisia raitoja on siis paljon.

En ole kovin moneen postaukseen törmännyt tästä aiheesta. En tiedä onko se niin, että aika tosiaan parantaa nämä. Tällä hetkellä usko aikaan ei ole kovin vahva. Olen tässä(kin) asiassa kenties liian malttamaton mutta jostain luin, että arpien hoitaminen tulisi aloittaa niiden ollessa vielä punaisia. Nyt reilu kuusi viikkoa synnytyksestä sitä ne tosiaan ovat - kirkuvan punaisia, syviä kehoa nuolevia juovia. Joten päätin koittaa kaikkea mahdollista, josta saattaisi olla edes vähän apua.

tämä testiin.

Mulle on ihan turha sanoa siitä, mihin olen monissa keskusteluissa törmännyt. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Olet saanut maailmaan jotain aivan ihanaa, keskity siihen ja unohda arvet sekä pinnallisuus. Niin. Niin olenkin saanut jotain täydellisen ihanaa. Mutta miksi näiden kahden asian pitäisi sulkea toisensa pois? Jos olen äiti ja synnyttänyt, enkö saisi enää olla kiinnostunut siitä, miltä vartaloni näyttää? Miksi minun pitäisi hiljaa hyväksyä asia, jota en loppujen lopuksi aidosti hyväksy kuitenkaan? Jos se harmittaa, niin se harmittaa.

Raskausarvet on siitä jännä "vaiva", että niihin ei suoranaisesti ole parannuskeinoa. Eikä niiden syntymistä, paikkaa, kokoa tai muutakaan voida ennustaa. Eikä myöskään varmuudella ehkäistä. Ne on sellasia ilkeitä pirulaisia, jotka vaan tulee jos tulee. Yleensä ihoa neuvotaan rasvaamaan jo raskausaikana. Se rasvaus ei kuitenkaan auta eikä sillä ole todistettua tehoa. Ei rasvaamisesta ikinä haittaa ole ja siihen kyllä kannustan mutta todellisuudessa nämä arvet riippuvat enemmän siitä, minkälainen kudostyyppi kullakin naisella on. Epätoivoisena ihmisenä rasvasin itsekin ihan hulluna. Käytin kallista Bepanthenin raskausarville tehtyä tuotetta sekä muita apteekista saatavia rasvoja. Ei minkäänlaista vaikutusta. Kyllähän se hyvin rasvattu keho varmasti joustaa paremmin mutta jos ihokudos on sen tyyppinen että on herkkä venytykselle niin niitä arpia tulee sata varmasti. Ongelma on siis ihon sisällä, ei sen pinnalla tai ulkopuolella.

Ensimmäiset arvet sain jo ennen mahan kasvua, reisiin. Siitä ne sitten levisi aika nopeasti pakaroihin ja valloittivat reidet edestä sekä sisäsivusta. Maha säästyi aina viikolle 40, mutta raskauden mentyä viikolle 42 asti, iho ei enää kestänyt ja repesi siinä sitten navan ympäriltä. Vatsan alue onkin pienin ongelma eikä juurikaan haittaa itseäni, koska sillä alueella arvet eivät ikinä olleet punaisia laisinkaan. Niiltäkin olisin säästynyt, jos vauva olisi halunnut tulla laskettuna aikana tai aiemmin. Mutta olen tyytynyt kohtalooni ja siihen, että kaikki mahdollinen meni päin p*rsettä. Kun olen itse ottanut näin paljon epäonnea osakseni tämän raskauden kanssa, niin toivon että joku muu sitten puolestaan säästyisi.

Ei sitä kyllä kadulla kävellessä ikinä tule ajatelleeksi, että mitä kukin kantaa mukanaan. Yhdellä ne on ne arvet ja toisella masennus. Vaivoja, sairauksia, oireita. Sitä vaan pyörii ihmisvilinässä ja kiinnittää huomiota vain siihen mitä näkee. Helposti sitä myös sanoo jotain, joka onkin toiselle tosi vaikea asia.

Olen tietoinen, että raskausarpiin voisi koittaa laserhoitoa tai jotain sen tyyppistä, melko kallista toimenpidettä. Itse en ihan sellaiseen ole valmis lähtemään, joten päätin kokeilla auttaisiko tehokkaana arpivoiteena tunnettu Kelo-cote. Seuraava on lainattu suoraan selosteesta: "Läpinäkyvä, hajusteeton ja itsestään kuivuva silikonigeeli, joka hoitaa ja ehkäisee liikakasvuisia arpia. Pehmentää ja tasoittaa kohollaan olevia arpia sekä vähentää niiden punaisuutta. Sopii hypertrofisten arpien ja arpikeloidien hoitoon ja ehkäisyyn." 

Tuotteeseen ja sen tehoon olen törmännyt muutamissa postauksissa, joten miksen itsekin koittaisi. Nyt olen sitä käyttänyt noin viikon mutta suositeltu aika on 60-90 päivää. Mitään ei siis viikon käytöllä saada vielä aikaan. Tuon aikajakson jälkeen kirjoittelen kyllä aiheesta vielä uudestaan, jos koen muutosta tulleen. Toki se aika vaikuttaa myös.

Mutta ettei postaus jäisi todisteettomaksi, niin karut kuvat  vielä tämän hetken tilanteesta.

Siinäpä ne. Koko komeudessaan. Kyllähän sitä peiliin katsoessa ajattelee, että voi kauhistus. Joskus jopa täytyy ihan silmät sulkea. Mies yrittää lohdutella, että hyvältä näytät. Se onkin ainut positiivinen asia, hän jaksaa kehua kaikesta huolimatta. Enpä oo ennen muuten tajunnut, että tästäkin tilanteesta on jotain positiivista löytynyt :D

Toivotaan, että se aika ja tämä tuote toisivat minulle mielenrauhan!

*Kelo-cote saatu