Ristiäiset

Viime lauantaina vietettiin esikoisemme ristiäisiä. Perjantai menikin kokonaan tarjottavia leipoessa ja siivousta tehdessä, ihan yötä myöten. Emme saaneet kirkkoa tapahtumaa varten, joten pidimme tilaisuuden kotonamme. Se tietysti stressasi minua koko viikon, koska piti mahduttaa lähemmäs 20 henkilöä meidän 60 neliöiseen asuntoomme. 

Tilaisuus meni kuitenkin todella hyvin. Vauva nukkui lähes koko ajan ja oli hyvin tyytyväinen oloonsa, vaikka syli vaihtuikin vähän väliä. En ole mikään superuskonnollinen ihminen, mutta silti näin todella paljon vaivaa kastejuhlan järjestämiseen ja täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt siihen kuinka vähän aikaa se lopuiksi kestikään. Jäin pohtimaan, että mikä merkitys nykyisin kasteella mahtaa olla ihmisille, nimenomaan kristillisestä näkökulmasta? Itselle kristillisyys on jollakin tapaa tärkeää ja koen tarvitsevani sitä elämääni, vaikka kuten sanoin, en ole superuskonnollinen. Ainakaan ulos päin. Silti koen uskonnolliset juhlat koskettaviksi ja tärkeiksi. Pyrin vaalimaan kristillisyyden arvoja omalla tavallani. Herkistyn tämän kaltaisissa tilaisuuksissa helposti ja kyllä tälläkin kertaa muutama kyynel tipahti, kun ajattelin poikaani ja kiitin hänestä.

keittiön järjestys muuttui juhlien ajaksi.

Ristiäiset tosiaan olivat aika vaativat ja ne veikin kaikki voimani. Sunnuntai vilahti voimattomana ja muutaman oksennuksen kera. Iso kiitos juhlien järjstämisestä kuuluukin äidilleni ja siskolleni. Ilman heitä tilaisuus olisi luultavasti ollut pienoinen katastrofi, sillä enhän ollut edes tajunnut ettei meillä ole esimerkiksi oikeita kahvikuppeja tai tarjoiluastioita.. Mutta kylläpä lopulta saatiin oikein onnistuneet ristiäiset tarjoiluja myöten!

Asuksi päätyi kaunis valkoinen ja (yllättäen:D) pitsinen mekko. Mielestäni se oli täydellinen valinta, sillä se ei ollut liian paljastava tai juhlava mutta silti jotenkin arvokas ja tyylikäs. Lisäksi se oli tosi mukava päällä. Mietin vähän, että kehtaako sitä pukeutua vartalonmyötäiseen mekkoon, kun synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa, eikä se ihan imarrellut vielä palautuvaa kroppaani, mutta sittenpä ajattelin, että mitä siitä. Olihan päivässä kyse poikani juhlasta, eikä itsestäni. Mutta eikö ole kaunis mekko? :)

Onnellinen perhe.. :) 

Kastemekko oli äitini hankkima, sillä se jäi ihan viime tippaan. Suvussa kulkenut mekko olikin niin huonossa kunnossa, että sitä ei voinut käyttää, joten hätiin riensi äitini, joka vielä kaiken huipuksi tuunasi siihen sinisen silkkinauhan ja ihanat pienet kukkaset. Äiti on yhdeltä ammatiltaan myös ompelija ja hyvä muuten onkin, täytyy sen verran mainita ja kehua.. :)  

äitin tilaama kukka-asetelma!
tämä on niin sympaattinen :')

Pojan haukotus on kyllä maailman suloisin.. :) Tässä kuvassa näkyy myös ne pienet kukkaset, joista mainitsin ylempänä. Tässä vaiheessa poika oli jo kastettu ja nimi virallistettu. Ja pakkohan se on tänne kertoa, kun näkyy alla olevassa kuvassakin ;) Kasteessa poikamme sai nimekseen Julius Anssi Cristian. 

Se on hassua. Olen koko elämäni miettinyt kuvitteellisen listan mielessäni niistä nimistä, jotka annan lapsilleni. Olen miettinyt sen siltikin, vaikka luulin etten ikinä tule olemaan äiti. Silti emme nimenneet poikaamme niiden mukaan. Raskauden ajan oli aikaa pyöritellä erilaisia nimiä ja keräsimmekin uutta listaa kaikista kivoista vaihtoehdoista. Jouduimme tekemään sen sekä tyttöjen, että poikien nimistä, koska emme tienneet sukupuolta, kuten olen täälläkin maininnut.

Syntymän jälkeen, eräs ilta istuimme sohvalla ja sanoin, että nyt päätetään se nimi. Otettiin lista esiin ja valittiin kumpikin muistaakseni viisi lempparia. Siitä alettiin karsia nimiä pois yksitellen. Siellä oli muutamia nimiä, jotka miellytti minua Juliusta enemmän, mutta yksikään niistä ei tuntunut sopivan. Katsoin poikaa ja totesin, että se näyttää ihan Juliukselta. Mies oli samaa mieltä ja niin meidän poika sai epävirallisesti etunimen. 

Kahta muuta nimeä ei listalla ollut mutta toinen nimi oli aika helppo keksiä, sillä Anssi kulkee niin vahvasti suvussa. Mieheni oikea etunimi on Anssi, samoin minun isäni sekä mieheni ukin. Eli haluttiin antaa kummassakin suvussa kulkeva perintönimi. Nimi oli yllättäen aika helppo päättää :)

Juhlapöydästämme löytyi kaiken kaikkiaan ihan liikaa tarjottavaa mutta eipä loppunut ainakaan kesken! Tarjolla oli:

  • Mansikkatäytekakku (siskon tekemä)
  • Voileipäkakku
  • Juustokakku
  • Herrasväenpikkuleivät (kaupan)
  • Fazerin suklaalehtipikkuleivät (kaupan)
  • Lohipiirakka (äitin tekemä)
  • Mokkapalat
  • Kinkkujuustosarvet (äitin tekemät)
  • Karjalanpiirakat + munavoi (äitin tekemät)
  • Kaurabrowniet

Suurin jännitys oli voileipäkakun onnistuminen, koska sitä ei oltu ikinä aiemmin tehty itse. Siitä tuli kuitenkin aivan täydellisen makuinen ja oltiin tosi tyytyväisiä kakkuun. Halusin tehdä myös oman erikoisuuden eli amerikkalaisen juustokakun! Muokkaan aina alkuperäistä reseptiä hieman omanlaiseksi ja se onnistui tälläkin kertaa tosi hyvin.

Sellaiset ristiäiset ja samalla poikamme ensimmäiset juhlat! :)