Rutiini friikki

Heippahei! Koen nyt sopivaksi palata kirjoittelemaan, kun työt on tältä erää taputeltu ja saa hetken hengähtää ihan keskittyen omiin juttuihin ennen kuin on aika palata taas kouluun. Joululomaa vietin siis töitä tehden Savossa ja oleilin porukoilla tuon ajan. Sen takia sainkin idean kirjoittaa siitä, kuinka huomasin olevani melkoinen rutiinien orja. 



Olen toteuttanut ja pyrkinyt toteuttamaan asiaa, jota kutsun pyhäksi nelikoksi - treeniä, ruokaa, lepoa ja rakkautta eli eat-train-sleep-love. Olen lisännyt omaan listaani tuon rakkauden, koska olen huomannut, että vain rakastamalla itseään voi löytää tien rakastaa muitakin epäitsekkäästi. Rakkaus kuuluu myös olennaisena osana elämään eikä siltä oikeastaan voi välttyä, joten nykyisin pidän sitä rutiinina vaikkakin siinä on vielä paljon oppimistakin - niin itseään kuin muitakin kohtaan. Muut rutiinit linkittyvät tietysti elämäntapaan, jota toteutan ja ylläpidän parhaani mukaan eli terveellisiin valintoihin, hyvinvointiin ja tavoitteelliseen treenamiseen. Tätä saatetaan kutsua myös ilmiöksi nimeltä fitness.


Olen hankkinut jo aiemmin salikortin Savon maalle Lappeenrannan lisäksi, koska siellä tulee jonkin verran aina oltua. Treenirutiineissa ei siis olisi pitänyt olla mitään ongelmaa. Toisin kuitenkin kävi, sillä tuo pieni paikkakunta pitää saliaan auki todella lyhyen aikaan verrattuna isompiin paikkoihin ja tuskin on ikinä kuullutkaan sellaiesta ihmeestä kuin avainkortti. Useamman kerran kävin "salilla" pyörähtämässä vain huomatakseni sen olevan suljettu! Argh! Lisäksi työvuorot sattuivat usein todella huonoon aikaan ja sehän oli tälle tapojensa rouvalle melkoinen isku vasten kasvoja. Noh. Jäi siis kaksi vaihtoehtoa: joko jättäisin treenit välistä tai keksisin korvattavaa tekemistä esim. kotitreenin muodossa. Näistä en valinnut kumpaakaan, vaan päädyin lopputulokseen, joka mahdollisti treenien täyttymisen viikkotasolla. Useammat treenit saman päivän aikana. Ei tietenkään joka päivä ettei yksi neljästä, lepo nimittäin, jäisi uupumaan.


Toinen haaste rutiinien noudattamiselle oli tietysti iki-ihana ruoka! Piti suunnitella hyvin etukäteen, valmistaa, pakata ja tietysti käydä ostamassa ruuat. Miksi tämä oli vaikeaa? Siksi, että tuntui että pyörin koko ajan keittiössä vuorokauden ajasta riippumatta. Äitini tekee pelkkää yövuoroa, joten hänen täytyy saada nukkua päivät eikä minun pyörimiseni hellan ja jääkaapin välissä ainakaan auttanut asiaa.

Ja koska oli joulu ja uusi vuosi ja teki mieli mennä sieltä missä aita on matalin niin söin melko vapaasti. En kuitenkaan vetänyt mitään övereitä esimerkiksi jouluruuan suhteen, melkeinpä päinvastoin. Mutta pienien asioiden summa on loppujen lopuksi melko suuri. Ihana huomata, kuinka heti palattuani omiin ruokailurutiineihin, kropan pöhötys hävisi ja olo oli taas fressi. Niinkuin alla oleva kuvakin ehkä näyttää.. ;-)


Mikä on siis koko tän kirjoituksen pointti? Se on hyvin yksinkertainen. En pysty enää olemaan rennosti ja nauttimaan jos joudun luopumaan omista totutuista käytänteistä. Tää on toisaalta hassua, sillä vaikka kuinka olisin ansainnut hieman enemmän lepoa tai voisin hyvillä mielin herkutella niin eihän siitä mitään tule, kun on jo kerennyt tottua johonkin muuhun. Oma pää ajattelee tuolloin "nyt pitäisi olla salilla", "nyt pitäisi syödä maitorahkaa" tai "huomenna pitäisi herätä kello 6". Luopuminen rutiineista aiheuttaa mulle ahdistusta ja omantunnon tuskia. Joten oon huomannut, että ainut tapa tehä ja olla on tämä. On ihanaa syödä kanaa ja riisiä. On ihanaa lähteä salille 20 asteen pakkasessa. Ja on ihanaa herätä seuraavana aamuna tietäen, että kovalla työllä saavutetaan tuloksia omaan kroppaan. Ja koska tuo pyhä nelikkoni tekee musta melko onnellisen niin oon aika varma, että tätä mun kuuluu tehdä ja sillä on suurempi merkitys. :)

~T