Stressin aiheuttamat fyysiset oireet

Stressi on todella hieno asia ja hyvä juttu monessa asiassa. MUTTA. Pitkään jatkuneena se aiheuttaa todellakin mittavia oireita - myös fyysisiä sellaisia.Tämän kevään aikana mulle kävi niin ensimmäistä kertaa elämässä.

Hyvinvointi on kokonaisuus

Urheiluvaatteet päällä louhoksella
Freedom.

Kevät on ollut rankkaa aikaa. Rakastan sitä tunnetta, kun kehon valtaa tila, joka pakottaa tekemään asioita, saamaan asiat hoidettua. Se on eräänlaista stressiä. Se alkaa, kestää hetken ja loppuu. Tulee aina silloin, kun sitä tarvitaan. Sen jälkeen tuntee todella suurta helpotusta. On tyytyväinen itseensä, kun sai asiat hoidettua. Todellisuudessa se on vain yksi mahtavista ominaisuuksistamme, jotka olemme saaneet joskus kauan aikaa sitten, mutta jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.

Syystä tai toisesta stressi voi jäädä kiusaamaan kehoa pitkäksi aikaa. Unen puute, työkiireet, taloudellinen tilanne, epäonnistumiset.. Kaikki nämä vaikuttavat osiltaan siihen elämmekö stressin alaisena. Jokainen yksilö kestää eri määrän asioita, jotka johtavat pitkäaikaisen stressin muodostumiseen. Se on todella mielenkiintoista, miten kenenkin keho reagoi eri tekijöihin, ja kuinka kauan aikaa menee, että voidaan oikeasti puhua "huonosta" stressistä.

Eli kevät on ollut todellakin rankkaa aikaa. Ihmettelen suuresti, että en ole vielä aiemmin törmännyt stressiin tässä mittakaavassa, koska suorittajaluonteeni on vienyt minua jatkuvasti ihan äärirajoille milloin koulun milloin työn muodossa. Nyt vihdoin ja viimein pakotin itseni pysähtymään hetkeksi ja antamaan aikaa palautumiselle. Ihan kaikkea ei voi samassa hetkessä tehdä. Sen olen toki tiennyt mutta nyt ymmärrän, että ei tarvitsekaan. Kaikki on ihan ok näinkin, ja välillä voi höllätä tai tehdä keskinkertaisesti joitakin asioita.

Kaikista vaikeinta onkin ehkä tunnistaa se, milloin raja ylittyy. Toisen hermoston on herkempi kuin toisen ja yksi on tottunut tekemään enemmän. Ylittämään aina hieman korkeamman aidan. Sen takia on supertärkeää oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja tarkkailla sitä. Joskus sen lähettämät viestit ovat nimittäin huijausta. Sen takia tarvitaan myös dataa osoittamaan totuutta silloin, kun ei ihan voi olla varma missä mennään.

Minkälaisia fyysisiä oireita voi ilmaantua?

Louhoksella urheiluvaatteissa
Irtautuminen on todella vaikeaa, jos jokin asia painaa mieltä. Liikunta on hyvä keino purkaa stressiä.

Oman kehon tunteminen ja sen kanssa elämään opettelu siis todellakin ovat hvin tärkeitä asioita. Urheilu on itsessään keholle aina stressiä, koska kroppa käy rankan suorituksen aikana läpi samat asiat, mitä stressi itsessään aiheuttaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin salitreeni saa kehon stressitilaan vaikka se on mielelle juuri sitä, mitä se kaipaa.

Tilanteessa, jossa on ollut pitkään stressaantunut voi olla nähtävissä kaksi eri ääripäätä: tilannetta ei itse tiedosta tai sitä ei halua myöntää itselleen. Lopputulos on yleensä kuitenkin sama. Törmätään seinään. Leikki loppuu. Ihminen palaa.

Tämä jakso on itselle ollut hyvin opettavainen. Totta kai olen huomannut, että mieli ei ehkä ihan ole kunnossa, ja stressin aiheuttajat ovat pyörineet mielessä. Herätys tapahtui kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun keho alkoi viestiä fyysisillä oireillaan pysähtymisen tarpeesta. Se on raukka varmaan pitkään jo ollut ihan hätätilassa.

Aloin havahtua siihen, että en pystynyt itkemään. Ollenkaan. Siis laisinkaan. En sitten, vaikka millä yritin. Kykenemättömyys normaaliin tunnereaktioon..noh, ei ole normaalia. Toinen oli selittämättömät vihakohtaukset, joista sai kärsiä lähinnä mieheni. On aika höperö fiilis, kun et pysty selittämään vihaasi edes itsellesi.

Se hetki, kun stressi purkaantui. Se ei ihan heti unohdu. Sitä on todella vaikea selittää tai kuvailla mutta silloin vain tiesin, että nyt kaikki raukesi. Kaksien hyvien uutisten jälkeen. Sellainen kahlitseva tunne katosi ja vapautti otteestaan. Menin lukemaan yhtä blogia. Ja itkin ääneen. Samalla olin onnellinen, niin onnellinen siitä, että osasin taas itkeä. Ja samalla teksti oli niin liikuttava, että olin surullinen. 

Itku on hyvästä. Nauru on hyvästä. Pitkittynyt stressi ei ole. Mutta vaikka jakso oli vaikea, se opetti paljon. Seuraavan kerran osaa varmasti olla jo viisaampi ja hellittää ministi aiemmin.