Synnytyksen kivunlievitys

Synnytys alkaa nyt lähestyä toden teolla, tai oikeastaan luultavasti sen käynnistäminen, koska pienoinen ei ole vieläkään halunnut tulla näytille :D Olenkin miettinyt tosi paljon synnytystoiveitani ja sitä, haluanko lääkkeellistä kivunlievitystä.

Mielestäni synnytykseen ei ole mitään oikeata tapaa ja jokaisen tapa synnyttää on yhtä oikea kuin jonkun toisen. Toiset tietävät, että haluavat esim. epiduraalin ja toiset ottavat sen hetken mielijohteesta, tai varmaan kivusta. Kaikki tavat ovat siis yhtä lailla oikeita ja hyviä. Ja täytyy muistaa, että kipukin on yksilöllinen tuntemus.

Synnytykseen on nykyisin niin monia eri keinoja kivunlievitystä varten, että jokaiselle löytyy jotakin. Tapahtuma sattuu aina jonkin verran, joten siihen on hyvä varautua. Ensin kipua yritetään lievittää mahdollisimman vähäisillä keinoilla kuten särkylääkkeellä, lihakseen pistettävällä kipupiikillä ja erilaisilla lääkkeettömillä keinoilla. Tosin tuo särkylääke ei kuulema auta, jos synnytys on oikeasti käynnissä. Ja onhan se ihan ymmärrettävää.

Olen lukenut viime aikoina paljon täysin luomusti synnyttäneiden tarinoita ja ne on kyllä olleet jotenkin voimaannuttavia. Noita tarinoita on yhdistänyt se, että synnytys on ollut melko nopea, joka on varmasti vaikuttanut siihen, että puudutuksia ei ole joko halunnut tai niitä ei olla keretty laittaa. Totta kai mitä pidempään kipu kestää niin sitä vaikeampi sitä on sietää.

olipa kerran päivä ennen laskettua aikaa.. :D

Turha on liian tarkkaan suunnitella mitään ja varsinkin, kun tuota kipua ei ole eläessään kokenut, niin hankala sanoa varmaksi yhtään mitään. Olen kuitenkin päättänyt, että koitan selvitä ilman epiduraalia tai spinaalipuudutusta, jotka ovat ne tehokkaimmat lievitys muodot. Jos mieleni muuttuu tai tilanne sitä vaatii niin sitten tietysti otan niistäkin jomman kumman. Alustava päätös on kuitenkin selvitä TENS-laitteella, omalla liikkumisella, kuumalla suihkulla, hieronnalla, ilokaasulla ja lämpöpusseilla. Ponnistusvaiheeseen olisi mukava saada pudendaalipuudutus mikäli mitenkään mahdollista. Tavallaan haluan ihan vähän koittaa miten minun kehoni ottaa vastaan kipua ja kuinka kauan jaksan. 

Päätökseeni vaikuttaa myös se, että olen kuullut epiduraalin joskus jopa hankaloittavan synnytystä, koska supistukset saattavat loppua tai harventua. Missään tapauksessa en myöskään halua katetria, eikä mahdollinen päänsärky sivuvaikutuksena houkuttele laisinkaan. Olisi myös outoa synnyttää, jos ei kunnolla tunne supistusta ja osaa ajoittaa ponnistusta oikeaan aikaan. 

Sitten täytyy todeta, että jos mennään nyt ihan oikeasti käynnistykselle, niin siitä olenkin kuullut paljon huonoa, vaikka synnytysosaston omassa oppaassa lukee, ettei se ole sen kivuliaampaa. En kuitenkaan usko sitä :D Koko käynnistys prosessi kuulostaa niin luonnottomalta ja monimutkaiselta, että joudun siinä vaiheessa varmaan ottamaan kaiken mahdollisen avun, jota on saatavilla. Mielestäni mikä tahansa keholle pakotettu tila ei ole normaalia, vaikka tietysti onhan se vauva pois saatava. Torstaina neuvola kertoi, että vauva on alhaalla ja ei ole mitään syytä etteikö hän lähtisi syntymään mutta silti omat fiilikset alkaa olla aika "no hope". 

Synnytystoiveista haluan mainita sen verran, että episiotomian saa tehdä vain viimeisessä pakossa! Aiheesta olen lukenut tosi paljon ja kauhistuksekseni sain tietää, että suuri osa noista toimenpiteistä tehdään turhaan. Weledan välilihaöljyä olen käyttänyt melko laiskasti mutta olenpa sentään senkin koittanut, että onko siitä oikeasti apua vai ei. Tällainen tuote on siis ihan oikeasti kehitetty, että ei saa nauraa :D Mutta tosiaan melko harvoin sitä olen jaksanut laittaa..

Ensi synnyttäjän elämä on aina niin jännää ja epätietoista. Jään odottelemaan kenties tämän elämän suurinta ponnistusta kirjaimellisesti, heh!