Synnytyspelosta

Olen kärsinyt pienimuotoisesta synnytyspelosta sen jälkeen, kun maha alkoi kunnolla näkyä. Hienosti ilmaistuna pienimuotoisesta. :D Ei sitä silloin alkuraskauden aikana tullut paljon mietittyä, koska oli pahoinvointia ja paljon muuta mielen päällä. Keskiviikkona tuli täyteen tasan 35 viikkoa ja täytyyhän se myöntää, että päällimmäinen ajatus päivittäin on synnytys ja vauvan syntymä itsessään.

Pelkoa ei ole minulle aiheuttanut niinkään kipujen ajatteleminen, vaan se mitä synnytys tekee vartalolleni jälkeenpäin. Lisäksi minua kammottaa veri ja toimenpiteet ylipäätään, kuten täällä kirjoitin. Kestän kipua melko hyvin mutta sitä en kestä, että se on jatkuvaa enkä sitä, että perustoiminnot vaikeutuvat synnytyksen vuoksi. Tällä tarkoitan mahdollista episiotomiaa ja siihen liittyvää pitkäaikaista kipua sekä paikkojen arkuutta ylipäätään. Ja erityisesti sitä vessassakäynnin vaikeutta. Hetkellinen kipu on ok, koska silloin tietää että tämä sattuu nyt ja se menee ohi pian. Tämä vertaus synnytykseen on toki vähän huono, koska sehän voi kestää useista tunneista jopa vuorokausiin. Ja tietenkään aiempaa kokemusta synnyttämisestä ei ole. 

raskaus on rankkaa :D

Viime aikoina olen järjestänyt ajatuksiani ja lukenut kaikki mahdolliset ja mahdottomat stoorit synnytyksiin liittyen. Kaikista "kauheimmatkin" tarinat on tullut luettua. Siitä huolimatta pelkoni alkaa pikku hiljaa hälvetä. Tässä minua auttaa se, että tiedän niidenkin tapahtumien olevan mahdollisia. Ensin minua järkytti ja itketytti mutta alun pahan tunteen jälkeen aloin tottua. Minua nimittäin auttaa paljon, että tiedän etukäteen mitä saattaa olla tulossa. Sillä tavoin pystyn itse käsittelemään asioita ja se helpottaa myös pelkoihini. Lisäksi olen ymmärtänyt, että naisen elimistö on tarkoitettu tähän tehtävään ja sen vuoksi se pystyy huikeisiin juttuihin. Enää minua ei pelota alatiesynnytys. Leikkauspelosta sen sijaan en ole pääsyt eroon ja se onkin minusta kauheinta mitä voisi tapahtua - joutuisin eroon vauvasta ja pahimmassa tapauksessa leikattavaksi yksin. En ymmärrä kuinka joku haluaisi vapaaehtoisesti sektioon, koska itse koen sen paljon pahempana. Ja lisäksi, koska se ei ole ns. luonnollinen tapa, niin olen lukenut, että siitä palautuu myös hitaammin. Totta kai ymmärrän, että vauvan (ja äidin) hyvinvoinnin takia leikkaus täytyy tehdä, jos siltä näyttää mutta itse en ikinä menisi siihen ilman, että edes kokeilisin perinteistä synnytystä. Tämä on vain minun mielipiteeni. Toki, jos vauva olisikin todella isokokoinen niin se olisi eri asia.

Tiistaina kävimme myös synnytysvalmennuksessa ja sain sieltä eräänlaista varmuutta itselleni. Luulen, että paras tapa selviytyä pelosta on ajatusmalli, että selviän siitä. Olen nuori ja ihan normaali hyväkuntoinen, joten miksi en selviäisi? Minun täytyy vain omaksua tämä asenne ja kaikki menee kuten on tarkoitettu. Ja jos ei mene, niin sen takia on hyvä, että tiedän jo etukäteen minkälaisiin tilanteisiin saatan joutua. 

Oli se hieman ankeaa käydä katsomassa synnytyssalia ja miettiä itseni siihen sängylle kivuissani. Samalla se toi minulle kuitenkin sitä toivottua konkretiaa. Siellä minäkin kohta olisin, tekemässä kovaa työtä ja antamassa alkua uudelle elämälle. Toivon todella, että kätilöni tulee olemaan mukava ja empaattinen. Synnytysvalmennuksen pitänyt vanhempi rouva ei vaikuttanut kovin myötätuntoiselta ja täytyy myöntää, että en ainakaan häntä haluaisi omaan synnytykseeni. Tiedän, että hänkin tekee todella tärkeää työtä ja arvostan sitä, mutta minä tarvitsen sellaisen henkilön, joka tsemppaa ja jonka kanssa homma toimii. Muuten koko synnytys lysähtää kuin lehmän häntä ja minä ahdistun. Näin on aina, kun puhutaan minulle tehtävistä toimenpiteistä.

siellä meidän pieni kasvaa <3

Kaikesta huolimatta, odotan jo omaa synnytystäni. Haluan nähdä jo meidän pikkuisen ja ainut merkittävä pelko tällä hetkellä on, että hänellä ei olisi kaikki hyvin. Salaa myös toivon, että synnytys alkaisi ennen laskettua aikaa, en jaksaisi enää kärvistellä yhtään vaan tekisi mieli jo päästä tositoimiin. Enää viisi viikkoa hyvällä tuurilla :) <3