Treenaatko kovaa mutta se ei näy ulospäin?

Ihmisillä on ikävä tarve vertailla itseään muihin ja usein ajatellaankin "miksi mä en näytä tolta?". Treenataan tosi kovaa mutta se ei millään tunnu näkyvän ulospäin. Ikinä ei kannattaisi lähteä sitä vertailua harrastamaan, koska meidät on tehty erilaisiksi niin hermoston kuin lihaksen kehityksenkin kannalta. Jos kuitenkin rauta nousee mutta keho on kaukana atleettisen soljuvista muodoista, niin saanen tarjota muutaman mahdollisen syyn, mikä siellä taustalla voisi olla.

Ensimmäisenä kannattaa selvittää, treenaatko oikeasti kovaa? Kuinka pitkiä sarjoja teet ja millaisilla painoilla? Isot painot ja lyhyet sarjat viittaisi kovaan treenaamiseen. Jos teet 15 toiston sarjoja ja painot heiluu edes takaisin, niin luultavasti treeni ei ole tarpeeksi kovaa.. Toinen tärkeä seikka tässä on, että millä työn teet. Vedätkö selkäliikkeitä yksinkertaisesti käsillä, jolloin työ ei optimaalisesti mene edes kohdelihakselle? Analysoi omaa treeniä, mikä on kovaa ja miten voit edelleen kehittää treeniäsi eteen päin.

Toinen syy voi olla geeneissäsi, sillä on tutkittu olevan kolmea eri somatotyyppiä. Ne ovat ektomorfi, endomorfi ja mesoformi. Suomeksi käännettynä luikkumainen kestävyysurheilija, pyöreä helposti lihoava ja voimakas atleetti. Ektomorfi saattaa joutua tekemään enemmän työtä lihaksen saamiseksi ja voi olla niin sanottu laiha läski. Tuntuu, että hän syö todella paljon mutta ei millään lihoa. Endomorfi puolestaan kerää rasvaa hänenkin puolestaan mutta pystyy tasaisesti kehittämään kehonsa ominaisuuksia. On yleensä pyöreähkö, jolle laihduttaminen on erittäin vaikeaa. Kolmantena on luokiteltu mesomorfi, jonka lihas kasvaa suurin piirtein pelkkää levytankoa vilkaisemalla. Rasvaprosentti ei ole korkea ja ruumiinrakenne on voimakas ja jäntevä. Mesoformille tuottaa hankaluuksia notkeus ja venyvyys. Tutkimuksen mukaan ihminen voi olla puhtaasti vain yhtä tyyppiä tai sekoitus useampaa. Tätä somatotyyppiajattelua ei kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti, sillä tutkimukselle on esitetty vastaväitteitä ja kritiikkiä. Sitä on sanottu myös kokonaan epäpäteväksi. Tunnistitko kuitenkin selvästi itsesi joistain yllä luetelluista? 

Kolmantena syynä voi olla yksinkertaisesti lihaserottuvuus, jota havainnollistan teille alla olevilla kuvilla.

Ajalta, jolloin olin vielä ns kuntoilija eikä taustaa ollut kauheasti. Olin kuitenkin treenannut paljon.
Valmennuksen alaisena, suunnilleen sama lihasmäärä

Eli, kuvien välillä ei ole kauheasti aikaa ajallisesti. Käsi on silti aivan eri näköinen yllä ja alla. Ylemmässä kuvassa olin päättänyt ottaa pienen kiristelykauden ihan huvikseen. Lihaserottuvuus parani huomattavasti jo kahden kuukauden jaksolla. Alemmassa kuvassa olen syönyt enemmän (myös huonosti), jolloin rasva on tarttunut pintaan ja lihas kadonnut sen alle. Tämä oon syy siihen miksi (yleensä) naisilla lihakset eivät välttämättä pääse oikeuksiinsa. Sama ilmiö näkyy hyvin vahvasti vatsan alueella. Vatsalihakset ovat todella vahvat mutta siinä päällä on makkara tai pari. Se ei kuitenkaan pienennä lihasta eikä tarkoita etteikö sitä olisi siellä. Päällä vain yksinkertaisesti on rasvaa sen verran, että lihaserottuvuus on huono. Ettei asia olisi liian yksinkertainen, niin sekin on yksilöllistä, kuinka hyvä erottuvuus saadaan aikaiseksi kullakin alueella. Tärkein pointti on kuitenkin, että lihaserottuvuuden parantamiseksi vaaditaan rasvakerroksen vähentämistä eli kiinteytymistä.

Älkää vertailko itseänne muihin. Se on pahin virhe, minkä voitte tehdä. Laadullistakaa treeni, niin voitte jatkossa ajatella "vitsi mä näytän hyvältä". :)