Vain noin neljä prosenttia syntyy laskettuna aikana

Ei syntynyt meidän pieni laskettuna aikana, kuten aavistinkin. Jonkin tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia vauvoista syntyy laskettuna päivänä, sillä se on aina arvio. Arvio tai ei, olin oikeassa myös siinä, että saisin muodostettua itselleni siitä ongelman. Jopa Iinan  vauva syntyi ennen meidän omaa, vaikka olin häntä pidemmällä. Iinan blogia olen siis alkanut seurata vasta tässä raskausaikana ja luinkin hiljattain että kaikki hänen lapsensa ovat syntyneet ennen laskettua. :) Se saikin minut toivomaan, että kunpa meidänkin pikkuinen. Edelleen täällä ei ole kuitenkaan merkin merkkiä alkavasta synnytyksestä. Se saa minut turhautuneeksi.

Laskettu päivä eilen ja samalla yki niistä harvoista päivistä, kun jaksoi pukea muutakin kuin löllöilyvaatteet :D

Tämä odotus ja tietämättömyys ovat melkoinen testi. Huomenna on taas vuorossa neuvola ja tiedän jo etukäteen - odotellaan, siellä sanotaan. Se onkin viimeinen asia, jonka haluan kuulla! En haluaisi käynnistettyä synnytystä, koska silloin minusta tuntuisi, että kroppani on pettänyt minut. Haluaisin niin kovasti, että kehoni pystyisi luonnollisesti aiheuttamaan synnytykseen vaadittavan reaktioketjun. Että se olisi kykenevä siihen. Ja valmis. Sillä minäkin olen.

Tällä hetkellä ärsyttää kaikki. Olen koko ajan hirveän kärttyinen ja ilkeä. Ihan ilman syytä. Jos koko raskauden olen välttynyt tunnemyrskyiltä, niin nyt niistä saa kärsiä ihan kunnolla. Mikään ei kiinnosta ja päivät tuntuvat todella merkityksettömiltä ja samaa kaavaa noudattavilta. Siihen päälle väsymys ja harrastusten totaalinen puute - voitte kuvitella.

Kyllä minä jo kovasti haluaisin nähdä miltä meidän vauva näyttää. Onkohan sillä jo hiuksia? Onko se nyt loppujen lopuksi tyttö vai poika? Miltä se kuulostaa? Minkä kokoinen hän on? Yllättävän paljon näitä tulee miettineeksi, joka tietysti kasvattaa malttamattomuutta ja levottomuutta minussa.

Kaikki vaadittavat asiat vauvaa varten ovat olleet valmiina jo pitkään. Kassit on pakattu, vaatteet pesty ja lajiteltu sekä tarvittavat tarvikkeet ostettu. Enää ei puutu kuin itse vauveli yhtälöä täydentämään. Olen jopa kuvitellut alkaneen synnytyksen unissani. Voi sitä pettymyksen määrää, kun uni onkin loppunut ja olen tajunnut, että eihän tässä mitään tapahdu. Jälkikäteen ehkä myös vähän huvittavaa.. :D Kaikista eniten minua ärsyttää se, että olen ärsyyntynyt. En ole oikeasti näin masentava tyyppi, joten miksi nyt? 

Tänään yritinkin pientä ryhtiliikettä. Palasin opparin pariin. Kirjoitin sitä neljä tuntia melko tiiviisti. Sen jälkeen päätin käydä ihastelemassa auringon paistetta. Sitten siirryin siivoomaan ja sen jälkeen vielä kauppaan. Tunsin itseni jälleen aktiiviseksi ja normaaliksi. Hitot mitä tässä odottelemaan, kyllähän se vauva sieltä tulee kun on tullakseen! Ihmiset painii miljoonasti vaikeampien asioiden parissa, joten mitä minä valitan. Tämä on käynyt hyvin selväksi toisenlaisista äideistä, jotka ovat omalla ruudulla pyörineet tiuhaan tahtiin muutaman viikon ajan!

Aion silti kokeilla muutamia synnytyksen alkamiseen vaikuttavia keinoja. En minä niihin oikeastaan usko mutta eipä niistä haittaakaan ole. Siivous on nyt testattu. Huomenna testiin pääsee pitkä kävelylenkki ja sauna. Katsotaan onko niillä vaikutusta vai menevätkö suoraan niihin uskomuksiin. Tästä eteenpäin kuitenkin yritän olla paljon positiivisempi ja lopettaa odottamisen. 

Siinä on tämän hetken kuulumiset rehellisesti. Katsotaan saanko blogiin lähipäivinä enää uutta materiaalia vai siirtyykö tämä lyhyelle tauolle. En halua väkisinkään yrittää mitään kirjoitella ja nyt kun ajatukset pyörivät vahvasti vain yhden asian ympärillä niin olisiko siinä järkeäkään. Ehkä keskityn lukemaan vain muiden kirjoituksia, se kun on nyt jäänyt vähemmälle kaiken muun keskellä. 

Neuvolatätiäni lainatakseni " sitten vain odotellaan." :D