Vauva 3kk

Meidän pieni vauveli täytti viime viikolla jo kolme kuukautta ja on oppinut hirveästi uutta. Kehitys on todella huimaa seurattavaa ja hän kyllä nauttii kaikesta mitä oppii. Mitäs kaikkea tämä herra sitten jo osaa ja miten hän on kehittynyt?

Julius osaa jo nauraa! Hän naureskelee tosi usein ja paljon. Se ääni on ehkä maailman suloisin. Vilpittömin nauru, jonka olen koskaan kuullut. :) Erityisesti hän nauraa silloin kuin leikimme "varvas nenään" -leikkiä tai muita hassuja leikkejä. Eli leikkejä, joissa äiti ja isi pelleilee typerästi.. :D

Hän tarrautuu nyt paremmin leluihin kuin ennen ja hamuaa käsillä kaikkea kivaa, mistä voisi ottaa kiinni. Esimerkiksi äidin hiuksia, nenää ja poskia. :D 

Hän jaksaa olla mahallaan pidempiä aikoja, eikä pää näyttäisi tuntuvan enää niin painavalta. Liikkeelle lähtöä yritetään erityisen raivokkaasti ja määrätietoisesti. Siltikään se ei tunnu onnistuvan ihan vielä. Sitten on helppo suuttua, kun vaikka kuinka yrittäisi niin pysytään paikoillaan. Sitä on erittäin hauskaa seurata, mutta onneksi ihana äiti tai isi tulee pelastamaan ja kääntää eri asentoon.. 

Juliuksen äänessä on nyt kuultavissa monia eri sävyjä ja hän juttelee todella paljon. On surullista, sydäntä raastavaa, iloista, riemukasta, vaativaa, ihmettelevää ja pyytävää sävyä. Katsekin kohdistuu monipuolisemmin, joka kertoo näön kehittyneen.

Pikku-ukkeli painaa jo 6,5 kiloa. Itse painoin vuoden ikäisenä vain 8 ja joitain grammoja päälle. Hurjaa ajatella, että hän painaa sen 8 jo varmasti puolen vuoden ikäisenä, ellei aiemmin.

Kasvua tapahtuu todellakin hurjaa vauhtia painon lisäksi pituuden osilta. Ja totta kai hän saa lisää omanlaisia piirteitä koko ajan. Kasvot muuttuvat ja ruumiinrakenne. Hän on sellainen tosi vahvan oloinen, massatyyppinen. En tiedä muuttuuko se vielä. Hiuksetkin ovat saaneet lisää mittaa mutta ovat vielä täysin pyperöä, sellaista ohutta, ankan höyhentä muistuttavaa. :')

Pikku-ukkeli on tajunnut pomputuksen riemun ja hän ottaa hyvin jaloilla vastaan. Onneksi hyppykeinu on odottamassa. :)

Seurustelua kaivataan huimasti enemmän kuin ennen ja unta vähemmän. Päiväunet ovat todella lyhyitä verrattuna niihin alun 2h päikkäreihin. Koko ajan pitäisi saada olla sylissä, leikkiä tai temmeltää. Tai sitten ihan vain olla lähellä.

Julius on (valitettavasti) tajunnut miten kivaa on laittaa nyrkit suuhun, itse asiassa mikään ei taida olla yhtä kivaa. :D Pikkuruiset kätöset ovat koko ajan ihan limaiset ja äitiä turhauttaa mutta Julius sen sijaan nauttii koko touhusta. Välillä sormet on kiva työntää niin syvälle, että ihan kakostuttaa mutta oikeastaan sekään ei haittaa, sillä pian ne löytävät samaan paikkaan uudelleen.

Ensimmäisiä vaatteita on jo jouduttu tietysti pakkaamaan pois ja se olikin nimenomaan äidille sydäntä vihlovaa puuhaa. Ukkeli käyttää tällä hetkellä 62/68 vaatteita, riippuen vähän valmistajasta. Yläosat joutuu yleensä olla suurempia ja alaosat voi sitten olla vähän pienempiä. Mutta valmistajassa on tosiaan todella paljon eroja kokojen suhteen.

Voitte ihan siis kuvitella miten vilkasta meidän arki on jo tässä vaiheessa, vaikka hän ei ole vielä liikkeelle päässytkään. Meillä on kuitenkin tosi mukavaa, koska poitsua voi viedä minne tahansa mukana, eikä hän turhia kiukuttele. Hymyilee ja nauraa vaan todella paljon ja saa kaikki ihastumaan itseensä. 

Viime viikolla hän sai myös ensimmäiset pistosrokotteet ja niistä selvittiin mykistävän hyvin. Kaikesta voisi päätellä, pojan kasvavan hyvin ja tasapainoisesti, mikä on äidin mielestä katkeransuloista, kun pieni vauva on jo niin iso vauva.. :')