Vauva-arki ja parisuhde kuulumisia

Meidän pieni poikanen täytti eilen kolme viikkoa! Uskomatonta kuinka nopeasti aika menee ja miten paljon tuohon kolmeen viikkoonkin on mahtunut asioita! Meillähän oikeestaan vauva-arki on päässyt kunnolla käyntiin vasta äskettäin, koska tosiaan, vauva oli viikon sairaalassa vielä syntymänsä jälkeen ja sitten sairastuin itse ilkeään rintatulehdukseen. Jonkin verran pystyn kuitenkin jo kertoilemaan, minkälaista tämä aika on ollut.. :)

Jos aloitetaan vaikka ihan meidän vauvasta. On ollut ihanaa päästä tutustumaan häneen kunnolla ilman sairaalan systeemejä. Näin lyhyen jakson jälkeen on tietysti vielä paljon opeteltavaa ja kaikki on muutoksessa mutta joitain piirteitä on selvästi vakiintunut jo nyt. Meidän vauvalla on todella hyvä ruokahalu, hän syö usein ja paljon. Puklailee melko harvoin ja silloinkin vain pieniä määriä. Hän ei oikeestaan itke turhasta, vaan on ison osan ajasta todella tyytyväinen. Poika viihtyy sylissä, joka voi tietysti olla hankala juttu tulevaisuudessa. Minusta on kuitenkin ihanaa keinuttaa hänet uneen tai ihan vaan seurustella. Hän katselee jo ympäristöä ja on siitä kiinnostunut. Meidän poika on myös todella vahva, sillä hän jo nostelee ja kääntelee päätään sekä pääsee liikkumaan eteenpäin mahalla ollessaan. Lempiasento hänellä on "sammakko" isin tai äidin rintaa vasten.. :')

vielä osastolla

Päästiin tällä viikolla ensimmäiselle vaunulenkille. Hän tietysti tykkää niistä, sillä nukahtaa välittömästi. Lenkit ovat vielä tosin aivan minimittaisia. Tänään käytiin kahdestaan vaunujen kanssa kaupassa, se oli mukavaa, meistä kummastakin :) Minkäänlaista rytmiä meillä ei vielä ole muodostunut, enkä sellaista ole aktiivisesti hakenutkaan, sillä myös itse opettelen vasta äitiyttä. Vauveli herää yleensä aikaisin aamulla, jolloin syödään ja sitten hän nukkuukin melkein koko aamun ja iltapäivän. Välissä on tietysti lyhyitä pätkiä hereillä, kun syödään, vaihdetaan vaippaa jne.. Yöunille hän menee iltasyötön jälkeen, vasta noin 23-24 välillä. Tämä on peruja sairaalan käytännöstä selvästikin, sillä siellä ruokinta oli aina kello 23. Yöllä noustaan yleensä kaksi kertaa syömään ja esimerkiksi viime yönä hän nukkui jopa viisi tuntia putkeen, josta olin todella yllättynyt. Jokainen yö on kuitenkin erilainen. Kylvyssäkin ollaan käyty ja siitä hän pitää! 

Minun mielestäni vauva-arjen pyörittäminen on alkanut hyvin. Saamme helposti jaettua hommia miehen kanssa keskenään ja jos tietää etukäteen, että tarvitsee toisen tehdä jotain, niin sille järjestyy aikaa. Meillä ei täällä Lappeenrannassa ole ketään sukulaisia, joita voisi pyytää apuun hoitamaan mutta toistaiseksi ei olla kyllä tarvittukaan. Jotenkin kaikki on vain sujunut tosi hyvin omalla painollaan. Sakari ei ole pitänyt mitään isyyslomaa, vaan on tehnyt töitä melko joustavasti tässä, osittain myös etänä. Tästä kaikesta on pois luettuna minun rintatulehdus aika, jolloin mies joutui enemmän hoitamaan vauvaa esim. yöllä, kun olin niin kipeä etten itse jaksanut.

tämä on niin söpö kuva :D

Onhan tämä arki ollut paljon kiireisempää ja hektisempää mitä normaalisti mutta en silti koe sitä yhtään raskaana. Aamut ovat minulle vaikeita mutta pari kupposta kahvia ja energiaa riittää koko päiväksi, vaikka unet ovat katkonaisia. Nyt kun tarkemmin miettii, niin nukun oikeastaan melko vähän verrattuna siihen kuinka energinen olen. Olen myös ymmärtänyt mitä tarkoittaa ettei itse enää ole etusijalla. Tänäänkin olen itse saanut syötyä vasta 14-15 aikoihin. Mutta siltikin, pelkäsin tätä kaikkea vauvan tuomaa aivan liian paljon ja turhaa. Minä itse asiassa nautin tästä, jota en olisi ikinä uskonut. Muutos aiempaan on ollut suuri mutta silti mieluisa! :) Rakastan poikaani yli kaiken. Pelkäsin silloin aiemmin, etten osaisi rakastaa lastani mutta aivan kuten minulle kerrottiin, niin pelko oli turhaa tässäkin asiassa. 

Vaikka olen äiti, niin koen että en ole muuttunut ihmisenä. Olen silti edelleen minä, ja se on ollut ihanaa huomata. En oikeastaan edes ajattele itseäni äitinä. Ymmärrän vain, että elämäni on nyt erilaista mutta olen yhä edelleen oma itseni. Rakastan ja hoidan pientä lastani mutta se ei määrittele minua. Ajatusta on vaikea pukea sanoiksi, Ehkä joku ymmärsi mitä tarkoitan.. :D Muutes, meidän pojan erikoisuus on, että kun vaipan vaihdon yhteydessä vaippa poistetaan, niin pissi lentää - lähes joka kerta :D Hän taitaa luonteeltaan olla myös yhtä kärsimätön kuin minä. Jos ruoka ei ole heti suussa, niin alkaa sellainen huuto, että ihan vähän jopa huvittaa.. :D

Mites se meidän parisuhteen laita sitten? En uskonut suhteemme muuttuvan. En suostunut hyväksymään, että muuttuisimme jotenkin. Ajatus oli olemassa, sillä lähes joka puolella on tullut törmättyä samoihin kertomuksiin: ei ole yhteistä aikaa, vauva väsyttää, ei jaksa, parisuhde on jäänyt.. Vauvan kotiin tullessa oli kieltämättä outo olo. Riittäisikö rakkauteni enää miehelleni, koska tunsin jo niin suurta rakkautta vauvaa kohtaan? Jopa niin suurta, että se tuntui kuluttavalta kaiken muun osalta. Nyt tunteet ovat tasaantuneet ja suhteemme on mielestäni yhtä läheinen kuin ennenkin. Ellei jopa läheisempi. Eri tavalla kylläkin. Onhan selvää, että läheisyys on nyt aivan eri asia kuin ennen. Sitä on paljon mutta se on muuttanut muotoaan, olosuhteiden pakostakin.

Mieheni puolestaan on osoittanut minua kohtaan (jos mahdollista) vieläkin suurempaa rakkautta vauvan synnyttyä. Hän kertoo avoimesti tunteistaan, edelleen. Halitaan ja pussaillaan. Hän selvästi kaipaa minua ja minun huomiotani. Suhteemme on jatkunut sopusointuisena ellei oteta huomioon heti synnytyksen jälkeisiä tunnemyrskyjä, joita nimenomaan minä koin vahvasti. Mies on vain tullut rinnalla ja tukenut. Ei ole suuttunut minulle, vaikka aihetta ehkä olisi ollut :D Tykätään puuhailla kolmestaan, tai sitten vain nauttia toistemme seurasta. Saatetaan yölläkin molemmat nousta hereille hoitamaan vauvaa, eli suomeksi sanottuna, väsytetään itseämme turhaan. Ehkä meidän tosiaan kannattaisi jakaa jonkinlaiset vuorot yösyötöillekin.. :D Välillä on sitten niitä hetkiä, kun vain toinen jaksaa nousta. Olemme kuitenkin myös saaneet aikaa olla ihan kaksistaan, silloin kun vauva on nukkunut. Enpä tällä hetkellä mitään muuttaisi tai kaipaisi. :)

Sellaisia kuulumisia tänne, vauvantuoksun keskelle. :)