Viikon huipennus

Ohhoh, kylläpäs aika menee kovaa vauhtia eteen päin. Tuntuu, että ei kerkeä juuri mitään tekemään. Lisäksi minun ajan on tainnut viedä ihan kokonaan tänään huipennuksen saavuttava Fitness Classic -tapahtuma. En ole itse ollut paikalla tai edes ole ollut tarkoituksena mennä mutta kisailut on taas tempaissut mukaansa aika pahasti. Onhan se aika jännä fiilis, kun itse olin menossa kisaan ja sitten sitä ei koskaan tapahtunutkaan. 

Ikuisuus projektini..

Ei tämä kilpailujen aiheuttama kupla muuten olisi haitannut mutta blogipostaukset jäi taas luonnoksiin pyörimään. Tällä kertaa ihan itseään saa syyttää, kun ei ole kirjoittamiselle järjestänyt aikaa. Meidän tiimistä olikin kaksi kisaajaa mittelöissä mukana ja kyllähän sieltä palkintoja on tullut. Ylpeä heistä ja iloinen heidän puolestaan! :)

Ja mitä tulee itseeni, niin kyllä nämä ovat itselle vaikeita päiviä. En voi huijata tai valehdella, ettenkö olisi pettynyt etten tälläkään kertaa ole kisaamassa tai edes siinä aidossa kisahuumassa mukana. Olen pyöritellyt ajatuksia ja mennyt syvälle itseeni. Toisella hartialla istuu selvästi punaisiin pukeutunut paholainen ja toisella valkoista säteilevä pyhimys.

En ymmärrä miksi tämän asian käsitteleminen on niin vaikeaa. Enhän ole menettänyt mitään - korkeintaan aikaa, mutta sitäkin pitäisi olla vielä reippaasti jäljellä. En ole ajatellut kisoja tai kisaamista pitkään aikaan tosissani. Nämä kisapäivät on kuitenkin niitä vaikeita, jolloin muistot ja unelmat tulevat pintaan. Minunkin olisi pitänyt seistä siellä lavalla.

Edellisen postauksen hengessä tein aika ison päätöksen. Tajusin, että sielu ei saa rauhaa ennen kuin olen käynyt kokeilemassa. Kokeilemassa kuinka minä pärjäisin. Haluan alkaa tavoitella tosissani taas kisoihin menemistä. Ymmärsin, että haluan sitä niin paljon, että olen valmis tekemään lähes mitä tahansa. Ei kisojen eteen, vaan oman vartalon. Haluan tulla niin hyväksi kuin vain voin, omalla työllä. Miksi en tavoittelisi haavettani ja lopettaisi jossittelun? Tiedän että pystyn siihen. Tulin siis siihen päätökseen, että kisoihin mennään. Kuitenkin sitten vasta, kun tunnen olevani tarpeeksi hyvä ja se ei ole vielä.

Ja mitä tulee vielä siihen positiivisuuteen, niin aloin tavoitella muitakin asioita, joita elämässäni haluan. Haluan ajatella, että olen kykenevä, asiat menee parhain päin ja minulle on sellainen tulevaisuus kuin olen toivonut. Ja se on, koska olen päättänyt haluamiani asioita tietoisesti tavoitella. Vain omat tekemiset vaikuttavat siihen mitä saat aikaan. Jos et yritä, et ainakaan ikinä onnistu. Minä siis päätin yrittää! :)

Jotta päätökseni ei olisi jäänyt pelkäksi sananhelinäksi, niin laitoin toteutukseen jo muutaman. Otettiin valmennuksellisesti askel eteenpäin. Ilmoittauduin mukaan kauan kaipaamani harrastuksen pariin ja tein suunnitelmia työkuvioihin liittyen. Aikamoinen viikon huipennus tosiaankin! 

Lisäksi tänään tulee viimeinen TTK, jota on taas tietysti odotettu :)

Onko muut käyneet kisoja katsomassa? 

Muistakaa toverit, if there's will, there's a way!