Astangajoogaa

Tähän väliin näköjään humpsahti pieni bloggaustauko. On ollut kaikenlaista pohdittavaa ja jonkinlainen writer´s block blogin suhteen. Mutta eiköhän se tästä taas käynnisty vähitellen.

 

 

Puhuin tuossa loppiaisena siitä, että ilmoittauduin eräälle kurssille. Sain viimein aikaiseksi aloittaa astangajoogan uudelleen. Minulla oli varmaan puolentoista vuoden tauko siitä ja kaikesta mahdollisesta liikunnasta. Koko ajan harmitti, että astangan kanssa tuli tauko, mutta en vain saanut aloitetuksi uudelleen. Koko ajan kynnys palata salille kasvoi, enkä saanut kotonakaan aikaiseksi tehtyä harjoitusta. Joten nyt päätin, että helpoin tapa jatkaa, on aloittaa alusta. Ilmoittauduin siis Magnus Appelbergin tammikuun loppupuolella pitämälle alkeiskurssille hakeakseni vähän fiiliksiä ja helppoa aloitusta takasin lajin pariin. Magnuksen kursseilla olen ollut aiemminkin ja hän jos mikä on loistava henkilö tuomaan positiivista energiaa ja iloa lajin harjoitteluun. Astangahan on siitä hauska laji, että vaikka olisit kuinka pitkällä ja tulee taukoa, niin ei voi jatkaa siitä mihin jäi, vaan on palattava harjoituksessa paljon taaksepäin. Tämä laji on kyllä tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen ja se tuntuu niin omalta, että toivon, ettei minulle enää ikinä tule näin pitkää taukoa siitä.

 

 

Miksi astanga on sitten niin mainio laji? Pidän siitä, että se ei ole mitään peruskuntosalien tarjoamaa kehonhuolto/venyttely-joogaa, vaan vähän enemmän ja ihan oma lajinsa. Astangassa harjoitus tehdään hengityksen tahdissa ja liikesarjat toistuvat aina samanlaisina, tosin liikkeitä eli asanoita tulee aina lisää sitä mukaa kun edistyy harjoituksessansa. Se on joogamuodoista fyysisin ja rankin, joten jos jollain on mielikuva, että joogassa vain istutaan lootusasennossa ja meditoidaan, niin tervetuloa kokeilemaan astangaa. Jos on tälläinen perusjäykkä, vähän liikuntaa harrastava köntys, niin takaan, että hiki lentää. Siitä saatu olotila on ihan jotain muuta, kuin muusta liikunnasta saatu (joku voi tosin väittää muuta, mutta ainakin omasta mielestäni on näin), piis änd laav, kuten Magnus sanoisi. Tosin laji soveltuisi hyvin myös paljon liikkuville ja esim. punttitreeniä tahkoville, tuomaan lisää joustavuutta ja liikkuvuutta kehoon. Itselleni tämä toimii paremmin toisin päin, teen joogaa, jossa haluan edistyä, joten saatan aloittaa sen takia muiden lajien harrastamisen, jotta saisin lisää voimaa ja kestävyyttä tähän lajiin. Nytkin olen huomaamattani alkanut kotona tekemään lankkua, että löytäisin vatsalihakseni jostain rasvan alta, jotta myöhemmin eteentuleva päälläseisonta-asana onnistuisi. Ilman vatsalihaksia sinne ei todellakaan nousta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvissa pari lempiasanaani, sarvangasana ja prasarita padottanasana c. En tietenkään itse näytä iiiiiihan tuolta tehdessäni niitä, mutta tuossa oikean puoleisessa asennossa roikun välillä töissä, toimii hyvin välivenytyksenä selälle ja hartioille.

 

Olen nyt kurssin jälkeen käynyt ohjatuilla alkeistunneilla, jotta saisin harjoitukseni hyvin käyntiin ja siirryn sitten jossain vaiheessa, kun hyvältä tuntuu (ja kun työaikataulut antavat periksi) mysore-tunneille ja toivottavasti saan kotiharjoitukset myös käyntiin. Mysore-tunnit ovat perinteistä astangaharjoitusta, joilla harjoitus tehdään itsenäisesti ja ohjaaja avustaa oppilaita yksitellen fyysisesti linjaamalla, avustamalla ja syventämällä asanoita, sekä sanallisesti neuvomalla. Tämä hieno lause suoraan Ashtanga Yoga Kouvolan sivuilta, sinne vaan kaikki kyttäämään seuraavia kursseja. Salilla on lämmin yhteishenki ja tunnelma, tykkään kovin. :) 

 

Eli tämän hienon lajin voi aloittaa osallistumalla viikonlopun kestävälle alkeiskurssille, jonka jälkeen voi osallistua viikkotunneille ja siitä eteenpäin harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan. Kouvolan ashtanga jooga-salilla järjestetään monta kertaa vuodessa viikonloppukursseja, joissa on usein erikseen alkeis-, alkeisjatko- ja mysorekurssi. Monesti kurssiviikonloppuna saattaa olla myös johonkin keskittyvä teematunti, esim. lonkkien avaus. Alkeisjatkokurssin (ja miksei jopa alkeiskurssinkin) jälkeen voi osallistua noille mysorekursseille, joissa harjoitus tehdään itsenäisesti ja niistä saa sitten lisää opittavia asanoita, aina oman edistymisen mukaan. Ja ne asanat eivät kyllä lopu kesken. Astangassa tavalliset kuolevaiset harjoittavat ykkössarjaa, jonka läpitahkoamiseen saattaa tälläiseltä jäykältä joogilta mennä kymmenenkin vuotta. Joogikuolevaiset pääsevät kakkossarjaankin asti ja siitä eteenpäin en puhuisi enää kuolevaisista. ;)

 

 

 

 

 

Tässä kaunista ja sulavaa joogailua musavideon muodossa. Bongasin tämän ohjaajani facesivulta. Vaikuttavaa. Ehkä noin sujuvasti sitten seuraavassa elämässä. :)

 

Parasta tässä on tosiaan se fiilis. Olen sanonutkin joillekin, että joogan jälkeen voi hyvillä mielin mennä Prismaan pahimpaan ruuhka-aikaan ja Ei tunnu missään. Joten tätä vuotta eteenpäin hyvillä mielin ja joogaillen. 

 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, jos en lauantaina ehdi postaamaan mitään. Viikonloppuna onkin tiedossa kaikkea kivaa, vanhoja autoja, prätkiä ja maalauskurssi.

 

Ommm vaan ja silleen...

 

Kaikki kuvat pöllitty netistä, paitsi ensimmäinen, joka on oma jalkaselfie ennen tuntia.