DIY Koiranpeti

Meidän isot koiramme kaipailivat uusia petejä itselleen tai siis lähinnä minä kaipailin. Tein Pinja-rotikalle jo vuosia sitten oman makuupaikan, mutta se on jo molemmilta puolilta puhki ja muutenkin pinttynyt. Halla-labbiksella oli eilen 4-vuotis synttärit ja Pinja täyttää loppuviikosta 12, joten tein uudet pedit heille vähän niinkuin synttärilahjaksi. Hallalla ei ole virallista omaa paikkaa ollutkaan, vaan hän on nukkunut aina siellä missä hyvältä tuntuu. Viime aikoina Halla ja muutkin koirat ovat tykänneet pötkötellä vanhassa rumassa säkkituolissa. Siitä sainkin idean, että uudet pedit voisivat olla säkkituoli-täytteiset.

Sopivan kankaan löysin mummon säilyttämistä vanhoista kankaista, joista kerroinkin jo aiemmin, kun löysin niistä myös kivoja verhoja meille. Tämä ehkä vähän tunkkaisen värinen (kuvassa itseasiassa paremman värinen) kudottu kangas on alunperin ollut varmaan sängynpeite. Mittasin, että siitä saisi kaksi tarpeeksi isoa petiä, jos sen puolittaa keskeltä. 



Värjäsin kankaan pesukoneessa Dylon- kangasvärillä, sävyllä antique grey. Yksi pakkaus riitti hyvin ison ja painavan kankaan värjäykseen, vaikka ohjeessa suositeltiin useampaa pakkausta. Tietenkin, jos haluaa tummemman sävyn, niin siinä tapauksessa kannattaa laittaa kaksi pakkausta. Joten ei muuta kuin suolat ja väriaineet koneeseen kankaan kanssa. Sävystä tuli ihan kiva, ehkä vähän turhan vihertävä, mutta se oli odotettavissa huomioiden kankaan pohjasävyn.


Leikkasin kankaan puoliksi ja purkasin sitä vähän matkaa, jotta sain solmittua loimet solmuun, ettei kangas lähtisi purkautumaan. Ehkä pelkkä ompelukin siksakilla olisi varmaankin riittänyt, mutta halusin varman päälle, kun tiedän kuinka paljon koirat välillä petejä petaa. 


Ompelin molemmat kappaleet tyynyliina-tyylisesti hieman lomittain, jottei erillisiä kiinnityksiä tarvitse tehdä. 



Ompelin toisesta kankaasta mittojen mukaan sisätyynyt, joihin jätin pienet täyttöaukot täytteelle.



Täyttäminen olikin mielenkiintoisin osuus, kun piti miettiä, että miten saan vanhasta säkkituolista styroksipallotäytteen sisätyynyjen sisälle ilman, että täyte ei leviä pitkin verstasta. Tein pahvista teippaamalla pienen sylinterin, jonka yritin saada tiukasti kiinni säkkituolin vetoketjuaukkoon ja toisen pään sisätyynyn aukkoon. Ihme kyllä se toimi ihan hyvin. Kuitenkin lattialle päätyi palleroita jonkin verran, mutta ne päätyivät sitten nätisti imurin syövereihin. Jätin sisätyynyt hieman lötköiksi, jotta koirien olisi helpompi saada pöyhittyä niihin sopiva asento. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni ompelukoneella. 


Sitten vain muhkea sisätyyny tyynyliina-kankaan sisälle ja koirien pedit ovat valmiita käyttöön. 


Pinja-vanhus oli hieman hämmentynyt uusista vuoteista. Hän on jo niin rutinoitunut, että tämä varmaan järkytti mummelin peruspäivärytmiä. Mutta Pinja hyväksyi pedin, mutta hämmentyi uudelleen illalla, kun Hilma-kissa ei päästänyt vanhusta omaan petiinsä. Pinjalla ja Hilmalla on ihan päivästä kiinni, kumpi määrää tahdin, tänään cats rule.

Halla, joka on huolissaan ihan kaikesta ja aina, huolestui myös uudesta pedistä. Hänellä kestää hetki, että pystyy sulattamaan uuden säkkituolipedin.

Hän joka ei ole ikinä mistään huolissaan, paitsi siitä, että jää ilman huomiota, on meidän bostoni, Valma. Koska isoja koiria ei poseeraminen kiinnosta, Valma taas suostuu siihen pyytämättäkin. Joten tässä teille Valman katalogimallikuvat uusien petien kanssa. 





Viimeisessä kuvassa hieman närkästynyt ilme, kun Hilma tuli pilaamaan kuvan änkemällä mukaan. 
Pedeistä tuli tosi kivat ja ne sopivat olohuoneeseen kivasti. Samanlaiset voisi tehdä vaikka ihan räsymatoista ja jos ei eläimille tarvitse petejä, niin tälläiset toimisivat hyvin myös lattiatyynyinä.