DIY puutarhapöytä

Maanantaina Ihana mies sai asennettua valokatteen uuden katoksen päälle. Kate ei ollut sieltä kalleimmasta päästä ja sen huomasi asennusvaiheessa, kun oli aika lerppua, mutta ehkä se sinne asettuu pikkuhiljaa. Kovalla tuulella olen ainakin huomannut, että muutama lisäruuvi olisi paikallaan. Mutta nyt ei haittaa vaikka koko loppukesän sataisi, niinkuin tähänkin asti. Vieläkin sateella varautuu vanhasta muistista siihen, että ovesta ulos mennessä tulisi sade päin näköä, mutta sitten muistaakin, että voi pyllistää sateelle, että yritäppä vaan. :)





Nyt kun olimme sateelta suojassa, innostuin vihdoin hävittämään meidän ruman muovisen pihapöytämme, joka on ollut oven vieressä. Siitä oli jo kerran palanut tuhkakuppi läpi ja reiän päälle oli vain laitettu kerniliina näkösuojaksi. Oli se muutenkin vähän kiikkerä ja mainitsinko, että se oli myös todella ruma. Mutta hyvin se palveli monta vuotta, kun en halunnut mitään hienompaa siihen sään armoille laittaa.



Tämä vanha ompelukoneen jalka oli odotellut piharakennuksen takana navetan tulipalosta, klik! lähtien. Harmi, kun en ottanut lähtötilanteesta kuvaa. Tulipalossa olleeseen pöydänjalkaan oli sulanut kiinni sininen muovinen roskatynnyri ja sen runko oli myös katkennut todennäköisesti siinä vaiheessa, kun se oli pudonnut navetanvintiltä rakennuksen romahtaessa. Se kuitenkin säästettiin, että siitä voisi vielä jotain askarrella. 


Sulatin roskatynnyrin irti metallijalasta kuumailmapuhaltimella ja se irtosikin melko helposti, kunhan vain jaksoi tarpeeksi kauan kuumentaa. Haju oli melkoinen, joten tälläiset hommat kannattaa tehdä ulkona. Mies hitsasi katkenneet kohdat takaisin kiinni. Alaosaan jouduttiin tekemään kompromissi, koska runko oli niin vääntynyt, ettei vanhoihin pulttipaikkoihin sitä saanut kiinnitettyä, ilman että koko runko olisi vinossa. Joten toinen alaosan kiinnike hitsattiin eri kohtaan kiinni, jotta runko olisi suorassa. Ompelukonepöytä ei kuitenkaan enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessa ja hitsauskohtaan ei kohdistu rasitusta, joten annetaan anteeksi tälläinen epäesteettinen pikafiksaus.


Kannen olin aluksi suunnitellut tekeväni betonista, kun jossain lehdessä näin sellaisen keväällä. Mutta koska pöytä tulikin nyt katoksen alle suojaan, tein sen nopsakasti puusta. Minulla oli vielä tallessa muutama kauniisti patinoitunut lauta, samoja varaosia, joista olin aiemmin tehnyt kylttejä ja yhden taulupohjan. Sahasin ne oikeaan mittaan ja kiinnitin alapuolelta kahdella tukilaudalla toisiinsa. Kannen kiinnitin ruuveilla pöydänjalkaan kiinni vanhoista kiinnityskohdista. Tulihan siitä hieman kauniimpi, kuin kulahtanut muovipöytä.



Kuvailin pihalla hieman tämän hetkistä kukkatilannetta. Tämä vanha omepuunrunko on naapurin pihassa Villelässä.Se on mielestäni tosi hieno, kun humala kiipeää siihen aina kesäisin. Täytyisi napata siitä pistokas oman katoksen viereen. Tämä humala onkin alunperin ollut meidän pihalla mummoni aikaan, mutta on siirretty omenapuuta koristamaan ja nyt voin taas siirtää osan siitä takaisin.