Hilma kukkatuubissa

Huhtikuu on ollut eläinrikasta myös omien otuksien kanssa.
















Labradori Halla täytti 3 vuotta tässä kuussa ja vanha rotikka rouva Pinja 11 vuotta. Hyvin jaksaa vielä Pinjakin porskuttaa, vaikka ikä painaa. Hänellä epäiltiin viime syksynä nivelrikkoa, kun oli välillä niin kipeä, ettei ylös jaksanut nousta. Käytin Pinjan myöhemmin kuvattavana ja selvisikin, että selässä löytyi pari luupiikkiä, jotka vaivasivat ajoittain. Talvella selkä oli niin kipeä, että särkylääkkeitä kului paljon ja olin jo odottamassa maan sulamista, että Pinja pääsisi viimeiselle matkalleen. 

Mutta kipuilu väheni ja nyt selkä oireilee ainoastaan silloin, jos on pitkä ulkoilu takana koleassa kelissä ja särkylääkkeitä tarvitsee enää todella harvoin. Joten rouva sai taas jatkoaikaa. Miten se onkaan niin vaikea tehdä päätöstä, milloin on oikea aika luopua vanhasta ystävästä. Eläimet eivät halua näyttää kipua herkästi ja on vaikea määritellä milloin kipuja on liikaa. Mutta toivon, että osaan sanoa koska on aika. Tuossa, kun Pinja yksi ilta loikki vasikanloikkaa pitkin olohuonetta ja leikki heittellen sohvatyynyä ympäriinsä, olin sitä mieltä, että ehkei ihan vielä.



Meidän karvapallomme, 10kk vanha Hilma Möttönen aloitti kevätmouruamisen. Olinkin jo miettinyt, että koska raaskisi kissan viedä leikattavaksi. Lämpimien kelien alkaessa alkaisi ulkona juoksentelu ja en halua, että kissi eksyy liian pitkälle etsiessään kolleja. Joten siinä vaiheessa, kun hän alkoi jo tarjoamaan peffaansa koirille, ajattelin, että ehkä nyt voisi olla hyvä hetki soittaa eläinlääkärille. Hilma saikin sitten hienon kukkatuubin tikkien suojaksi, trendikäs kevätlook.



Eläimekästä kevättä kaikille!