Homekoiran jälkeen

Eilen meillä kävi homekoira. Sellainen iso, komea sakemanni, Jekku, Putkikoira Oy:sta. Osasi hommansa oikein hyvin, Jekku on koulutettu haistamaan homeet ja kaukolämpöputkivuodot, sekä se kykenee suorittamaan erilaisia etsintätehtäviä. Harrastuksena Jekku kilpailee myös palveluskoirien jälkikokeessa. Olimme tyytyväisiä Putkikoira Oy:n palveluun, vaikka löydökset eivät tietenkään olleet mieluisia. Koiraohjaaja Esa tuli Jekun kanssa paikalle sovittuna aikana ja antoi hyvän ohjeistuksen etukäteen tehtäviin siivoustöihin. Home-etsintä videoitiin ja saamme siitä vielä raportin viikon kuluessa. Meille piti tulla ennen joulua homekoira eräästä toisesta, lähenpänä olevasta yrityksestä, mutta he eivät ikinä päässeet meille asti, joten Jekku ja Esa matkasivat meille Vantaalta.

Koiraohjaaja Esan, kurkku alkoi jo tukkeutua hetken alakerrassa oltuaan. Ammatin huonoja puolia, kun joutuu altistumaan homeelle. Jekku merkkasi alakerrasta useita paikkoja, sellaisiakin mitä ei oltaisi edes osattu epäillä, kuten kylppärin pari nurkkaa ja pari muuta kohdetta. Yläkerrassa koira merkkasi ruokakomeron lattiasta kohdan, josta on aikoinaan pamahtaneet vesiputket jäähän ja lattiassa oli edelleen reikä muovimaton alla, joten siitä sai hyvän hajun välipohjan hajuista. Joten talossa on ainakin alakerta homeessa useammasta paikasta ja välipohjassakin on jotain. Homekoirahan ei pysty ilmaisemaan homealueen laajuutta, vaan ilmaisee kohdan jossa haju on voimakkain, joten välipohjan homevaurion laajuutta ei tiedä.

Homekoiran käynti vahvisti meidän ajatukset jatkosta. Pelastettavaa talossa olisi ehkä vain joitain ulkoseiniä, mutta niitä on hieman vaikea säästää. jos alta viedään perustukset. Kattokin pitäisi uusia ja katon kosteusvaurion hometilannetta ei edes tiedä, kun koiran on hieman vaikea ilmaista yläpohjan hometta, ilman, että mentäisiin vintille. Jos vanha talo remontoitaisiin, aina saisi miettiä, että jäikö jonnekin betonirakenteeseen hometta ja uusiutuuko ongelma alakerrassa. Vahvasti näyttää siltä, että 70-luvun rakennustekniikka on nyt meillä nähty ja siirrymme todennäköisesti hirsiseinien ja hengittävien materiaalien pariin. Uusi talo tulisi samalle paikalle, koska paikka on hyvä ja hieno. Seuraava askel olisi siis pankkiin marssiminen hattu kourassa ja vanhan talon tyhjentäminen purkua varten. En ihan tälläistä suunnitellut tälle vuodelle, mutta tällä nyt mennään. 

Jouluvalmistelut meni nyt hieman toisella tapaa. Siirrettiin ja puhdistettiin tarvittavat tavarat evakkokämppäämme verstaalle ja pyykättiin ihan hullunaan. Koska olen jouluihminen, halusin kuitenkin hieman koristella kämppäämme, vaikka Ihana mies kiroilikin jouluvalojen määrää. Alla olevassa kuvassa olevan Merry&Bright-pussukan yhdessä Merry Christmas-viirin kanssa voitin arvonnasta Staboxin Kaunis Elämä-blogista piristämään jouluani. Kiitos niistä! Pussukkaan laitoin jouluvalot ja se pääsi mustan vanerikuusen viereen, jonka olin tehnyt mutama vuosi sitten. Siitä on oma blogipostaus täällä, klik. Yhdistelmä sopi mielestäni hyvin tähän mustaan jouluun.

Evakkokämpäksi tämä kaksio on oikeastaan aika viihtyisä ja olemme kotiutuneet hyvin. Tilaa on ainakin vielä, kunnes koko talon irtaimisto on käyty läpi ja suuri osa pitäisi saada tännekin mahtumaan. Tämän meidän olkkari/makuuhuoneen tapetoin alennustapeteilla ja maalasin lattian toissa vuonna, kun tilasta piti tehdä söpö puoti. Mutta näköjään tein sen kuitenkin tätä varten. Vanhan olohuoneen sohvapöytä ja tv-taso puhdistettiin ja tuotiin tänne. Muut mööpelit sänkyä lukuunottamatta täällä jo olivatkin. Puusohvaan leikkasin sopivat patjat ja heitin päälle kankaan. 

Sängyn ympärille kiinnitettiin kattoon vaijeri, johon saisi verhot roikkumaan suojaksi. Koska me molemmat teemme välillä yövuoroja, niin onnistuu sitten nukkuminen päivälläkin. Nyt siinä roikkuu liian lyhyet pimennysverhot, mutta ompelen siihen joku päivä sopivammat. Valma koiran vaikein sopeutuminen muuttoon oli selätetty, kun hän sai 10-vuotislahjaksi uuden pedin ja viltin. Myös appi-ukoltani joululahjaksi saatu viltti on tuonut tarvittavan lämmön hänelle (ja myös minulle). 

Joulukuusi oli tänä vuonna hyvin minimalli, mutta pakko sellainen oli kuitenkin saada joulumieltä tuomaan. Se pääsi nököttämään punaiseen emalikattilaan. Sain ystävältäni, Pyllikiltä lahjaksi pieniä virkattuja tähti-koristeita, jotka sopivat hyvin pieneen kuuseen.

Olkkari/makkarista on käynti suoraan ulos ja toisesta ovesta pääsee pukkariin ja kylppäriin. Aika luksus evakkokämpäksi tämä kyllä on, kun löytyy oikein sisävessa, juokseva lämmin vesi ja suihku. Voisi olla huonomminkin, ainakin kun muistelee ystäväni ulkohuussireissuja marraskuun kylmässä viimassa.

Pukkariin tuotiin hallista toinen kaappi vaatteiden säilytystä varten ja peltikaapista tyhjensin työvaatteeni meidän käyttövaatteita varten. 

Toimistostani tehtiin meille keittiö. Sinne siirrettiin pieni ruokapöytä tuoleineen. Huoneessa oli valmiiksi jo pieni keittiönurkka jääkaapilla ja mikrolla varustettuna. Restaurointitöissä olen käyttänyt pientä siirrettävää liettä nahkaliiman lämmitykseen, joten nyt se siirtyi meille kokkauskäyttöön.  

Keittiön toisessa kulmassa on minun sotkuinen työpöytäni ja ovesta pääseekin sitten suoraan verstaalleni. Ehkä me täällä mahdumme asustelemaan ihan hyvin, kun meneehän uuden kodin rakentamiseen ainakin vuosi tai pari. Ihanalla miehellä on ollut nyt muuton jälkeen ihan outo olo, kun ei tarvitsekaan niiskuttaa koko ajan ja aamuisin herää pirteänä. Jouluna kun olimme kinkkua paistamassa ja leipomassa vanhalla talolla, niin kyllä sen aamulla tukkoisuutena huomasi. Sama kävi, kun nyt teimme isomman siivouksen homekoiraa varten. Sisäilmaongelmat, yäk. Toivon vaan, ettei tuosta jää mitään pidempiaikaisia terveyshaittoja.

Kuten kuvista näkyy ja jos on seurannut minun instaa tai facea, niin huomaa, että joukosta puuttuu yksi. Viime postauksessa puhuinkin, kuinka olin miettinyt vanhimmasta koirastamme, rottweiler Pinjasta luopumista. Nyt muuton myötä tämä tapahtui hieman nopeammin, kuin olin ajatellut. Pari yötä muuton jälkeen, viikko ennen joulua, Pinja meni niin huonoon kuntoon, että paras vaihtoehto oli soittaa lääkäri paikalle päästämään hänet kivuista. Kirjoitan Pinjasta hieman myöhemmin, sitten kun kykenen. Hänen ruokakuppinsa odottelee edelleen tuossa lattialla, en ole sitä tohtinut vielä korjata pois.

Viime vuosi tosiaan hieman koetteli kaikin erilaisin tavoin meitä ja läheisiämme. Toivonkin siis tästä vuodesta todella paljon parempaa.

Voimia ja onnea kaikille alkavaan vuoteen!