Ikuisuusprojekti


Jottei tekeminen loppuisi kesken, keksimme tällä viikolla vihdoin ja viimein aloittaa asuntoautoprojektimme. Saimme muutama vuosi sitten meidän torppareilta häälahjaksi heidän vanhan asuntoautonsa, joka on nököttänyt  possutarhan viereisessä kuusikossa jo ainakin seitsemän vuotta. Tekniikaltaan melkein kunnossa oleva mersunrohjake käynnistyi pienellä avustuksella kuin palmun alta.


Ongelma kuitenkin oli, että osa pyöristä oli jymähtänyt jumiin, joten auto piti kiskaista metiköstä traktorilla. Taisimme aiheuttaa soratielle uudet kyntöurat raahaten rohjakettä traktorin perässä, mutta viimenään hakaten ja nuhjuten saimme kaikki pyörät pyörimään ja auton meidän pihalle.



Tarkoituksena olisi, että Ihana mies hoitaa moottorin ja tekniikan kunnostamisen ja minä sisätilojen kunnostuksen. Yhdessä käydään varmaankin tuon ulkopuolen ruosteläjän kimppuun. 


Sisätilat ovat hiirten jäljiltä siinä kunnossa, että en taida säästää muuta kuin tuon ihanan keskikonsolin. Kaikki muu puretaan, rakennetaan, maalataan ja verhoillaan uudestaan.














Renkaiden täytön jälkeen Ihana mies kävi pesemässä rohjakkeen ja kyllä sieltä sammalien alta kuoriutui jo paljon siistimmän näköinen höskä. Toivoisin, että rohjake olisi valmis jo ensi kesäksi, mutta sen näkee kuinka aika ja into riittää talvella. Vai venyykö valmistuminen vasta seuraavalle kesälle tai sitä seuraavalle jne jne...

Olen niin innoissani tästä autonrämästä, siitä tulee niiiiiin hieno sitten kun valmistuu.