Joogaretriitillä

Ashtanga Yoga Kouvola ry (http://www.astangakouvola.com/)  järjesti kesäkuun alussa kesäretriitin Kannuskoskella. Joogaopettajana retriitillä toimi ihana Hanne Sydänmaa, joka vierailee useita kertoja vuodessa Kouvolan salillakin ohjaten viikonloppukursseja. Hänellä on pitkä kokemus astangajoogan ohjauksesta Suomessa ja ulkomailla ja Hanne onkin hyvin pidetty opettaja. Viime vuonna Kouvolan astanga yhdistys järjesti oman retriitin ensimmäistä kertaa ja silloin tuli mieleen, että retriitille on pakko päästä. Ilmoittauduin ystäväni Pyllikin kanssa tänne jo talvella ja sitä sitten innokkaana odoteltiin.

Ihana opettajamme Hanne Sydänmaa. Kuva: hanneyoga.com

Viikonloppuretriitti jäjestettiin Maatilamatkailu Tuhannen Tarinan Talon (http://www.tuhannentarinantalo.com/fi/ ) seesteisessä ympäristössä Kannuskoskella. Majoittua täällä voi joko päärakennuksessa tai navettaan rakennetuissa huoneissa. Kesäisin myös piha-aitta-majoitus on mahdollinen ja nytkin osa joogeista majaili siellä. Parhaimmillaan majoitustilaa löytyy 40 hengelle, joten siellä voi järjestää esim. leirikouluja.

 Joogasali oli sijoitettu navetasta löytyvään viihtyisään kokous/takkahuoneeseen, jossa vanhasta käyttötarkoituksesta muistutti vielä huoneen keskellä oleva lehmien syöttöpöytä. Retriitille osallistui 24 joogaajaa ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään, joten 12 henkeä mahtui saliin harjoittelemaan samaan aikaan oikein mainiosti. Huone oli hyvin lämmitetty ennen aamuharjoituksia, joten vanhan navetan kalskeasta ilmasta ei ollut tietoakaan, kun joogit hiostivat huoneilman subtroobbisen kostean lämpimäksi. johon vielä yhdistettiin satunnaisen sateen tuoma happirikas ilma. Hengitys kulki hyvin ja hyvä harjoitusenergia virtasi.

Viikonlopun ohjelma oli mukavan kiireetön. Perjantaina paikalle saapuessa teimme ensimmäisen mysore-harjoituksen (perinteinen astangan harjoitusmuoto, jossa jokainen tekee harjoituksen omassa tahdissaan oman edistymisensä ja jaksamisensa mukaan, opettajan ohjatessa ja linjaten harjoitusta tarvittaessa), jonka jälkeen pääsi saunomaan ja syömään. Iltakeskustelun jälkeen uni tulikin jo aikaisin raukean olon saattelemana.

Lauantai alkoi aamumysore-harjoituksella. Olimme pyytäneet päästä myöhempään klo 8.30 aloittavaan ryhmään, koska emme kuulu niihin aamuihmisiin, joihin kylläkin todella monet muut joogit kuuluvat. En pidä aamuista ja jooga onkin melkein ainut asia minkä takia heräisin viikonloppuisin edes noin aikaisin. ;) Aamujoogan jälkeen oli vuorossa tuhti ja maittava aamupala ja aamusaunassakin sai käydä. Lounaaseen asti oli vapaata hengailua ja iltapäivällä oli tekniikkatunnit. 

Illalla oli taas vuorossa saunomista ja illallinen. Lauantai-iltaan rauhoituttiin pienellä meditaatio-harjoituksella, jonka jälkeen olikin taas valmis sänkyyn.  

Yläkerran aulatilan pikkukeittiö

Sunnuntaina oli myös aamumysore-harjoitus, jonka jälkeen taas maittava aamiainen ja puolelta päivin kokoonnuttiin vielä loppukeskusteluun saliin, jonka jälkeen aloimme pikkuhiljaa tehdä lähtöä kotiin. 

Olin myös viime vuoden kuvista nähnyt, että paikassa oli myös paljon kotieläimiä, joten sekään ei hidastanut omaa intoa osallistua retriitille. Vietinkin useamman hetken eläinten seurassa syöttäen voikukanlehtiä halukkaille. Tuhannen Tarinan Talolta löytyy mm. vuohia, minipossu, lampaita, pupuja, kanoja, ankkoja, kissa ja hevosia, joilla pääsee myös halutessaan ratsastamaan. Olimme suunnitelleet vanhoina heppatyttöinä ratsastusretkeä, mutta Pyllikki oli vielä viikonloppuna kovin räkäinen, joten vapaa-aika meni toipuessa ja lepäillessä.

Oma olotila tuona viikonloppuna oli melkein yhtä seesteinen kuin kuvan possulla.

Voisin omasta joogataipaleestani kirjoittaa enemmän joskus toiste, joten tässä hieman fiilistelykuvia vielä meidän aamuharjoituksista ja pientä pohdintaa aiheesta.

Pidän astangan fyysisyydestä, siitä, että pelkkä notkeus ei riitä, vaan pitää myös kasvattaa voimaa. Erityisesti pidän siitä, että oikeastaan sillä, että kuinka notkea tai vahva olet, ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka sinun harjoitus menee. Joogasta onkin sanottu, että kun ensin harjoittaa kehoa, niin hiljalleen mieli taipuu mukana. Mieli kun kuitenkin on kehoa voimakkaampi. 

Astangan myötä olen oppinut hyväksymään itseni paremmin ja myös sen, että miten muiden edistyminen ja harjoitus ei ole minulta mitenkään pois. Kaikki tekevät oman kokoisen harjoituksensa ja edistyvät omaan tahtiin, niin matolla kuin muuallakin elämässään.  

Viikonloppuna oli myös pakko keventää omaa harjoitusta omien ranteideni takia. Teen töissä tällä hetkellä sen verran ranteita ja kroppaa kuluttavaa hommaa, ettei rähjäisten ranteiden päälle pysty kauheasti varaamaan painoa ilman kipuja. Viime aikoina omat harjoitukset ovatkin olleet lyhyempiä ja on ollut pakko säästää ranteita töihin. Tiedän, että se taas helpottaa kesän jälkeen, kun omat työt kevenevät ja sitten pystyy taas punnerruksia ja muita nostoja tekemään normaaliin tapaan. Hanne osaakin antaa hienosti ohjeita turvalliseen harjoitukseen, jos joku paikka reistaa tai vanhat vammat pitää ottaa huomioon. Omaa kehoa kuunnellen.

Lauantain tekniikkatunnilla käsiteltiin Hannen johdolla keskikehon eli coren vahvistamista, joka on todella tärkeä pitää kunnossa, niin joogaa kuten jokapäiväistä elämää ajatellen. Ainakin itsellä se tulee liiaksi laiminlyötyä ja koen sen olevan heikoin osa kropastani. Joten vahvuutta sinne kiitos. 

Toisena aiheena oli käsilläseisonta, josta olin valmiiksi sitä mieltä, että se ei todellakaan ole vielä minua varten, mutta niin sinne seinälle vaan hieman fiilistellen kivuttiin. En ollut ajatellutkaan, että sitä kannattaisi tässä vaiheessa vielä edes treenata kun päälläseisontakin on vielä niin haparoivaa. Mutta opin, että seinäharjoitus on todella hyvä core- ja olkapäiden vahvistustreeni. Joten kikkailuharjoituksista pitävänä olen sitäkin nyt hieman harjoitellut kotona.

Retriitti oli mielestäni todella onnistunut ja viikonlopusta jäi hyvä ja rauhallinen fiilis. Oli mahtavaa viettää kiireetön viikonloppu rakkaan ystävän seurassa maailmaa parantaen ja rennon porukan ympäröimänä. Kiitos valtavasti Hannelle, Tuhannen Tarinan Talon väelle ja Hannalle, kuten muillekin astanga yhdistyksen aktiiveille, jotka järjestivät retriitin ja olivat apuohjaajina paikan päällä. Taas on oma harjoitus saanut uusia ulotuvuuksia ja hyviä vinkkejä, tästä on hyvä jatkaa.

Jos sinua kiinnostaa tälläinen mainio harrastus, niin sen pariin pääsee Astangajooga Kouvolan järjestämillä alkeiskursseilla, jotka alkavat taas syksyllä. 

Ommmmm vaan ja hyvää Juhannusviikkoa kaikille!