Kesän pikkutiput

Askartelu-postaukset sikseen. Tähän väliin vauva-uutisia. Hellä-kana, tuo innokas hautoja halusi tipusia jo toiseen kertaan tänä vuonna. Kevät-talvella kananen alkoi hautoa munia meidän loman aikana ja se sessio olikin aika katastrofaalinen, kun eri-ikäisiä munia oli alla aika läjä. Siitä sekoilusta kuoriutui ja jäi henkiin kaksi tipua, insta-tililläni @tuleentuijottaja vilahtaneet Urvelo the taistelukana, hieman syrjitty ruskea kananen, josta on tullut minun lellikki sekä Late-kukko, joka odottelee uuteen kotiin pääsyä. 

Tällä kertaa kuitenkin haudonta meni aika lailla oppikirjan mukaisesti. Kahden päivän sisään Hellän alle haudottavaksi ilmestyi kuusi munaa, jotka merkkasin tussilla. Jos hautovan kanan verryttelytauolla, joku muu ehtii pyöräyttää uuden munan pesään, saa sen poistettua, kun tietää mitkä merkityt munat ovat haudonnan alla. Noin kahden viikon kohdalla läpivalaisin ja tarkistin munat, että ovatko alkaneet kehittyä. Viisi munaa näytti olevan jo aika täynnä ja kuudennessa pyöri pelkkä keltuainen, joten poistin sen pesästä.

Tällä viikolla torstaina kanalaan mennessä kaksi tipusta oli jo kuoriutunut ja loput munat piipittivät ja niissä oli särö. Olin laskenut, että kuoriutuminen olisi tapahtunut vasta perjantaina (kanat hautovat 21 päivää), joten hieman yllätyksenä tulivat. Kun yöllä ajelin Kotkasta takaisin Haloo Helsingin keikalta, kävin vielä vilkaisemassa kanalassa, että loputkin kolme olivat reippaasti kuoriutuneet ja kuivuivat rauhassa pörheäksi untuvikoiksi Hellän masun alla. 

Koska tiput saavat aluksi kaikkia herkkuja, kuten kaurahiutaleita, keitettyä kananmunaa ja raejuustoa, jota kaikki muutkin kanat himoitsevat, päätin välttää ruuan jako-härdellin, jossa pitää vahtia, että ruoka päätyy vain tipuille. Joten siirsin Hellän tipuineen verstaalleni omaan häkkiin. Siellä ne saavat nyt sitten rauhassa ruokailla ja kasvaa hetken aikaa, ennenkuin siirrän ne takaisin kanalaan. Joo, tiedetään, tästä on enää lyhyt matka siihen, että minulla on kohta meidän sängyssä omat lemmikkikanat ja tämä hullu eläinnais-sekoilu saa taas uudet mittasuhteet. 

Mutta katsokaa nyt näitä untuvapyllyjä, en kestä. Joo ja tiedän senkin, että nyt näitä on oikeasti niin paljon, etten voi pitää kaikkia. Tai sitten ne muuttaa sinne meidän sänkyyn.

Joten tässä teille pieni söpöys-annos tähän sunnuntai-iltaan.