Kynäruiskumaalailua

Anoppini pyysi minua maalaamaan jonkun kivan kuvan heidän asuntoautonsa perään. Monesti näissä on kiinnitettynä jokin teline tai tikkaat, mutta tässä mallissa koko takaosa oli aivan tyhjä, joten anoppini mielestä se kaipaisi jotain piristettä. Olen nyt talvesta asti jännittänyt tämän maalaamista, koska en ole ajoneuvoja aiemmin maalaillut ja kerrat jolloin olen kynäruiskua käyttänyt on laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta jos anopille jotain lupaa, niin onhan se pidettävä. ;)

Toiveena oli jokin luontoaihe. Helpotin urakkaani valitsemalla aiheen, jossa olisi vähän pieniä yksityiskohtia, jottei homma menisi liian vaikeaksi. Esimerkiksi jokin päiväaika tunturimaisemassa olisi voinut olla liian hankala aloittelijalle. Käytin referenssinä kahta netistä löytämääni valokuvaa revontulista, hahmottelin ja suunnittelin kuvan niiden pohjalta. Ainoa kohta mihin tein sabluunan oli metsäraja, muut meni vapaalla kädellä. 



Yksi kokonainen viikonloppu siinä meni ja ensimmäisen päivän suhailujen jälkeen oli vain valettava itseensä uskoa, että hyvä tästä tulee, kun pinnalla oli vasta pohjasävyjä ja epämääräinen hahmotus. Kun työ oli mielestäni valmis, pyysin paikallisen automaalarin lakkaamaan työn. Lakattuna siitä oli hieman vaikea ottaa kunnon kuvaa, kun pinta peilasi ja heijasti joka suunnasta, mutta saa näistä ehkä jotain selvää.



Mukavaa ja todella mielenkiintoista hommaa, vaikkakin hieman hermoja raastavaa. Mutta olen jopa itse tyytyväinen, kun ottaa huomioon etten ole kauheasti kynäruiskua käyttänyt ja annan anteeksi pienet teippaus- ja tekniikkavirheet. Kyllä nyt kelpaa anopilla ja appipuolella körötellä pitkin Pohjoimaiden teitä.