Möttönen ja heijastimet

 

Hilma Möttönen on vinkunut ulos jo monta viikkoa. Kauheasti kiinnostaisi mennä pihalle koirien perässä, mutta en ole uskaltanut päästää häntä ulos aiemmin. Karkaa vielä jonnekin. Viimenään, kun meno oli sitä, että Hilma roikkui ulko-oven kahvassa ja maukui sydäntä riipaisevasti, oli pakko päästää hänetkin tutustumaan ulkomaailmaan. Innokkaasti Hilma sinne lähtikin, mutta nopeasti huomasi, että täällähän on kylmä ja märkää. Joten ulkoilut on rajoittunut lähinnä ulkorappusilla nuuskimiseen ja sitten äkkiä sisälle patterin viereen lämmittelemään.

 


Ihan toivoton tapaus maalaiskissana hän ei kuitenkaan ole. Yhtenä päivänä kuulin mekastusta allaskaapista keittiöstä, hiiri lossassa ja vielä elävänä. Usutin Hilman sen kimppuun ja hän tajusi heti mikä oli homman nimi, hiiri suuhun lossan kera ja juosten pitkin taloa. Sen verran autoin, että irrotin lossan hiiren poskesta ja annoin Hilman leikkiä hiirellä jonkin aikaa. Eiköhän hänestä vielä kunnon hiirikissa saada.

 

 

 

 


Meidän koirat puolestaan ovat pellossa kasvaneita ja ulkona viihtyviä tapauksia. Paitsi Valma-bostoni, joka mieluiten makaa takkatulen loimussa Hilma kainalossa. Isot koirat ulkoilevat paljon vapaana ja niiden reviiri kattaa aika suuren alueen lähitienoosta. Pahoittelut vaan kyläläisille. Ja näin syksyn pimeydessä mustia koiria on vaikea havaita jolkottelemassa pitkin pitäjää, joten heijastimia kaivattiin. Pinjalla ja Hallalla on heijastimelliset kaulapannat, mutta niistä heijastimet ovat jo niin kuluneet, etteivät hyödytä mitään. Ratkaisuna tähän, tarvittiin yksi liian suuri ilmaisheijastinliivi ja apulaiskissa. 

 

 

 

 

 

Paljon silppuamista pahvisabluunoiden avulla.

 

 

 

Ja singerillä hurisuttamista illan pimeinä tunteina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Pinjaa nolotti olla mallina ja Halla ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan, joten kuvat on vähän mitä on. Mutta ehkä niistä saa käsityksen heijastinpantamallista. Halusin siitä pujotettavan, ettei siihen tule mitään tarroja tai muuta mikä voisi irrota, kun koirat painivat keskenään. Toimii hyvin myös ruokalappuna. :) Tein yhden myös vanhempieni Hippu-koiralle, joten nyt on koko jengillä samanlaiset.