Pariovet ja portaat hirsitaloon

Insta- tiliäni toyryla2018  seuranneet ovatkin jo nähneet nämä meidän uudet ulko- ja tuulikaapin pariovet. Kun tilasimme ikkunat ja terassien ovet taloomme virolaisesta Aru grupp-firmasta, jätimme nämä pääovet vielä tilaamatta, koska halusin kartoittaa mahdollisuuksia tilata jostain vanhan tyyliset tai oikeasti vanhat ovet. Vanhat pariovet ovat yleisesti noin 65 cm kapeita ja todella korkeita. Ihana mies ei halunnut kulkea joka päivä sivuttain ovistamme, joten aukoista tehtiin tarpeeksi suuret leveämmille oville ja vanhoina sopivia ei löytynyt. Olin jo varma, ettemme löytäisi uusia puusepän tekemiä ovia tarpeeksi edullisesti, joten olin jo luovuttamassa ja tilaamassa ovet samasta paikasta kuin ikkunatkin. 

Mutta löysin kuitenkin viime hetkellä instasta raksarehakka- tililtä hienot puiset ovet, kokeilin kepillä jäätä ja laitoin tarjouspyynnön ovet tehneelle puusepälle. Hinta olikin oikein kohdillaan ja ovet laitettiin tilaukseen. En nyt lähde puuseppää tässä mainostelemaan, koska hän sanoi, ettei näin eläkkeellä oikein enää isompia tilauksia ota vastaan. Mutta jos yhteystiedot kiinnostaa, niin laittakaa viestiä minulle päin.

Kävimme hakemassa ovet karmeineen kotiin ja sitten maalikaupoille. Tilasimme ovet puuvalmiina, niin säästimme maalauksen hinnan. Olin fiilistellyt oviin jotain harmahtavaa oliivinvihreää sävyä, mutta maalinäytteitä tuijotellessani päädyin kuitenkin voimakkaampaan vihreään. Maaliksi valikoitui Gysingen pellavaöljymaali, sävy oxidgrön. Jos olisin halunnut vaaleamman sävyn, maali olisi itse pitänyt sekoittaa lisäämällä valkoista sävyä. Joten ostin mukaan myös pikkupurkin valkoista. Tein kotona sävytyskokeilut, mutta jatkoon pääsi kuitenkin puhdas oxidgrön suoraan purkista. 

Oksalakkasin ovien oksan kohdat varmuuden vuoksi. Ei se näin tummissa sävyissä ole pakollista. Pohjamaalasin ovet ja irtonaisena olevat koristepuitteet noin 10% puutärpätillä ohennetulla maalilla. Pellavaöljymaali kestää kuivua pitkään, joten annoin ovien kuivua välissä aina noin kolme päivää. Välimaalauksen tein noin 5% ohennetulla maalilla ja viimeisen kerroksen ohentamattomalla maalilla. Pellavaöljymaalin kanssa sivellin saa olla aika jäykkä, millä maalin saa hierrettyä kunnolla pintaan kiinni ohuina kerroksina. Rannetuet ovat taas olleet tarpeen. Maali on todella riittoisaa, näihin kahden parioven maalaukseen kolmeen kertaan meni reilu litra maalia. 

Ulko-ovien sisällä on lisäeristeet ja lasit tilasin myös lämpölaseina. Tuulikaapin oviin koitan löytää jotkut hienot vedetyt tai puhalletut vanhat lasit. Ihana mies asensi ovet paikoilleen viime lauantaina mittamies appiukkoni avustuksella, koska kumpikaan meistä ei ole ikinä ovia asentanut. Uretaania emme asennukseen halunneet, joten karmit kiinnitettiin puukiloilla ja ruuveilla. Eristeeksi ostin pellavarivettä. Ikkunoissa meillä on lampaanvilla, sama kuin hirsien välissä, mutta pellavaa oli tähän väliin helpompi löytää. 

Lämpölasit olivat valmiit vasta tiistaina, joten asensin ne nyt vasta paikoilleen. Kiinnitin lasit pellavaöljykitillä ja puusepän tekemillä listoilla paikoilleen. Kitti on myöhemmin helpompi irroittaa kuin silikoni, jos lasi menee vaikka rikki. Ja kokemuksesta tiedän, että silikonilla kiinnitettyjen lasien alla oleva puu lahoaa nopeammin, jos sinne pääsee kosteutta, kuten yleensä ikkunanpokien alapuitteet. Ikkunoiden koristepuitteet olivat irtonaiset, joten ne tulivat vain ruuveilla kiinni.

Ovet ovat todella kauniit ja taidolla tehdyt. Ihanaa, että oli mahdollista saada näinkin kauniit, vanhaa tyyliä henkivät ovet. Olen hieman allerginen kaikille uusille kiiltäville pinnoille, joten nämä ovat sopivan vanhan oloiset jo valmiiksi. Ovilippa tai -katos, millä nimellä se nyt kulkee, pitäisi vielä tehdä tuohon ja kahteen muuhun oveen, jotta eivät ole niin sään armoilla. Aluksi olimme visioineet metallisia kaarevia katoksia, mutta taidamme tämän ja parvekkeen pariovien kanssa päätyä puiseen harjakattoiseen malliin.

Nimesin meidät intuitiivisiksi rakentajiksi, koska teemme päätökset ja valinnat aika fiilis-pohjalta ja ne muuttuvat koko ajan rakentamisen tahdissa. En todellakaan osaisi tilata esimerkiksi keittiötä, ennenkuin talo on edes pystyssä, koska mielestäni tila kertoo itse mikä sinne parhaiten sopii ja jotkut ideat tulevat todellakin vasta myöhemmin lennosta, kuten vaikka tuo saunan seinien piiluttaminen. Joku meille naureskelikin, kun emme osanneet vielä tässä vaiheessa sanoa millaiset saunan paneelit meille tulee. Mies totesi vain, että sen näkee sitten kun se on valmis. 

Kuvissa poseeraava Valma on parantunut todella hyvin leikkauksesta ja on taas oma ärsyttävä itsensä. Kehtaa jo kuvissa esitellä vatsa-arpeansa, joten siitäkin tuli ihan siisti ja bikinikunto ei ole mennyttä. :)

Sisäportaat tilasimme samasta paikasta kuin meidän ikkunatkin. Kuvittelimme, että ne tulevat rahtina parissa osassa, mutta rahti toikin pihaan pienen paketin, jossa oli miljoona irrallista palikkaa. Siinä hetken päätä raapiessa mies totesi, että eihän se ole muuta kuin kasataan. Onneksi osat oli hyvin numeroitu ja näppärältä mieheltä meni muutama ilta niitä naputellessa kasaan. Itse inhoan asennustöitä, joten yritin pysyä poissa jaloista. Oli minustakin välillä apua nostellessa reisilankkuja paikoilleen ja antaessa "asiantuntija"-lausuntoja. 

Haaveilen tuohon portaiden alle sellaista vanhan tyylistä ruokakomeroa, johon saisi kierrätysastiat ja koiranruuat jemmaan, mutta mies ei ole vielä oikein lämmennyt asialle, joten neuvottelut jatkuvat. Olisi mulla siihen sopiva ovikin jo varastossa odottelemassa. :D

Portaat tilattiin myös puuvalmiina ja niihin pitäisi keksiä jokin sopiva väri. Sekin selviää sitten jossain vaiheessa. Nyt pitäisi kuitenkin ensiksi suojata nuo, koska eilen mies purkasi jo väliaikaiset portaat pois, joten nuo ovat nyt meidän käyttöportaat.

Tuvan laatatkin saapuivat vihdoin ja viimein tällä viikolla ja putkarit kävivät viimein asentamassa hanakulmat kylppäriin, joten nyt vain odotellaan, että laatoittaja ehtii toiselta työmaalta laatoittamaan meille. Sitten alkaakin näyttämään taas jo paljon valmiimmalta. Itse olen nyt maalannut niska väärällään kattoja valmiiksi ja alakerta onkin niiden osalta valmis. Ylhäällä on vielä paneloitavaa ja sitä myötä myös maalattavaa. Paneelikattojen maalaus ja vielä valkoisella on aika inhokkihommaani, joten odottelen, että pääsisi jo niistä eroon. Raksaväsymystä ja turhautumista on havaittavissa, mutta tälläiset pienet edistymiset aina piristävät. 

Siirryn blogini kanssa ensi viikolla takaisin Blogger-pohjalle vanhaan osoitteeseen Starboxin puolelta. Mutta laitan siitä vielä lisää tietoa myöhemmin.