Äiti ja isi kattoo kahestaan Pikku Kakkosta!

Silloin kun laumani on kotona kello 17, olemme yhdeksän vuoden ajan kokoontuneet iltanuotiolle. Pikku Kakkonen on rytmittänyt arkeamme jo tyttöjen vauva-ajoista saakka. Maanantai starttaa reippaasti lastenlaulujen rytmittämänä. Liikennesääntöjä olemme tankanneet Maltin ja Valtin humoristisella opastuksella. Kuopuksen ehdoton suosikki pienempänä oli sukkapyykkiä ohjelma, jossa seurattiin animaation välityksellä sukkien pyörimistä pyykkikoneessa. Pikku Kakkosen ohjelmat ovat kivan leppoisia, ja sopivalla tavalla valistavia.

Esikoinen on jo muutaman vuoden ajan vaatinut kanavan kääntämistä Masterchefille tai jollekin muulle kanavalle. Eskarilainen on nyt tykästynyt melskaaviin My Little Ponyihin. Toistaiseksi auktoriteettini on riittänyt kaukosäätimen hallintaan arkena kello viisi. Silloin katsomme Pikku Kakkosta. Samalla aikuiset voivat somettaa tai lukea lehtiä, tuntuu kuitenkin mukavalta kokoontua samaan tilaan yhdessä.

Eilen veimme eskarilaisen kanssa esikoisen ringetteharjoituksiin, mies oli vielä töissä. Olimme kotona viideltä ja ehdotin, että mennään sohvalle katsomaan Pikku Kakkosta. ”Voisinks mie pelata Hay Dayta?” kysyi eskarilainen. Jouduin lahjomaan lapsen spritellä seurakseni katsomaan Pikku Kakkosta. Hetki ei kuitenkaan ollut ennallaan, osa laumasta puuttui, eikä eskarilaista suuremmin kiinnostaneet postimies Paten edesottamukset logistiikan maailmassa.

Kuluvana syksynä Pikku Kakkosen edelle ovat yhä useammin kiilanneet; kaverit, harrastukset ja muut aktiviteetit. Eräänä iltapäivänä esikoinen tuli kotiin ja totesi siskolleen ”äiti ja isi kattoo kahestaan Pikku Kakkosta!”.

Minusta tuntuu nyt, että joudun myöntämään, taas on yksi aikakausi takana. Tätä ovat edeltäneet auton turvakaukalosta, vessan korokkeesta, patjasuojista, syöttötuolista ja monista muista vauvakamoista luopumisen tuskat. Lapset kasvavat ja reviiri laajenee, joudun päästämään irti ja mukautumaan.

Toivottavasti laumalleni muotoutuu jokin uusi yhteinen kokoontumisriitti. Pikku Kakkonen on ollut tärkeä osa arkeamme jo pitkään, mutta nyt joudun antautumaan ja siirtymään eteen päin.