Älä lyö sanoillakaan...

Kesä meni ja eilen oli aika saatella lapset koulutielle. Kolmasluokkalainen ilmoitti, että on noloa, jos äiti saattaa ensimmäisenä koulupäivänä. Eskarilainen kiljui ilosta nähdessään vanhat kaverit ja uuden ympäristön. Ainoastaan ruokailu oli ollut hieman haasteellinen, tarjottimen kantaminen oli uutta.

Äitinä iloitsin reippaista ja itsenäisistä työistä. Seuraan pienten siipien kasvua toivon, että siivet kasvavat vahvoiksi ja voimakkaiksi vieden pienet tyttöni kauniiseen ja oikeudenmukaiseen maailmaan. Toivon lapsilleni rohkeutta ajatella itse ja oppia elämään itse rakentamansa arvomaailman sääntöjen mukaan. Toivon ja uskon arvomaailman olevan sellainen, että voin olla ylpeä tyttäristäni.

Pelottaa päästää irti ja seurata lasten itsenäistymistä. Tiedän, että maailma ei ole aina kaunis, enkä voi siltä tyttöjä suojella. ”Ihminen on ihmiselle susi”, valitettavasti. Hiekkalaatikolla opitaan, että kaverin silmiin ei heitetä hiekkaa, eikä lapiota saa lainata ilman lupaa. Vähän isommat lapset oppivat, että ei saa töniä eikä lyödä.

Hiekkalaatikolla opetellaan myös yhteispeliä ja kavereiden kanssa toimimista. Pienen ihmisen maailma voi olla henkisesti todella raaka. Sama pätee aikuisten maailmaan. Uskallan väittää, että katukuva olisi erinäköinen, jos henkisistä lyönneistä ja pahoinpitelystä jäisi yhtä näkyvät jäljet kuin fyysisistä iskuista. Henkisen väkivallan lyönnit ovat vaikeammat tunnistaa, kuin mustelmia ja ruhjeita jättävät lyönnit. Kun väkivaltaa ei voi nähdä, eikä siitä jää silminnähtäviä arpia siihen on vaikeaa puuttua. Henkiset arvet saattavat jäädä ikuisiksi ajoiksi käsittelemättä, jos niitä ei pystytä ratkaisemaan. Toivon voimia ja viisautta lasten vanhemmille ja kasvattajille hyvän ja terveellisen henkisen ilmapiirin rakentamisessa.

Turvallista ja hyvää alkanutta kouluvuotta. Onnea, iloa, rakkautta, rohkeutta ja viisautta matkaan pienille ja isoille koululaisille <3 miksei isoille ihmisillekin <3