Joulun jälkeen

Tammikuun alku on nahkea. Roskikset pursuavat, vaatteet kiristävät, media toitottaa terveellisyyden ja reippauden ihanuudesta. Minulla olo on kaikkea muuta kuin reipas, ajatukset eivät liiku ja olo on jotenkin saamaton.

Jouluaatosta on nyt kulunut vajaa kuukausi. Juhlan jälkeen tulee hetkeksi tylsyys ja pettymys. Tässäkö tämä nyt oli! Koti pitäisi raivata joulukoristeista, joululahjat pitäisi sijoitella jo ennestään täysiin komeroihin. Ennen joulua kimmeltäneet ja ihastuttaneet joulukoristeet näyttävät nyt niin nuhjuisilta ja jotenkin noloilta.

Joulussa valmistelu ja odotus ovat suuri osa juhlaa. Joulun jälkeisen tyhjyyden tunnetta lisää se, että tunnelmassa on niin täysillä mukana; musiikki, ruoka, koristelu, kaikki liittyi JOULUUN! Nyt se on kuitenkin ohi, enää ei tarvitse jännittää tai odottaa. Tilalla on tyhjyys. Tämä sama tunne tulee aina arkeen palatessa. Yleensä kuluu viikko, joskus kaksikin kunnes mieli antaa arjelle periksi ja tilanne tasaantuu.

Joulutähden kohtalo harmittaa minua. Ostin ennen joulua ihanan valkoisen kimalteella koristellun kukan. Kasvi toi paljon iloa, se kukoistaisi varmasti vielä monta kuukautta hyvin hoidettuna. En haluaisi heittää elävää kukkaa kompostiin. Jotenkin sen jouluisuus nyt kuitenkin ärsyttää. Huomaan ”unohtavani” kastella sitä, pikkuhiljaa se kuihtuu huonon hoidon seurauksena. Nuukahtaneen ja lehtiä tiputtelevan kasvin pois heittäminen ei tunnu niin ikävältä kuin kukoistavan elävän joulukukan pois vieminen tuntuisi. Mennen taakse jättäminen tekee tilaa uudelle. Vaikka joulun raivaaminen tuntuu nahkealta, helpottuu olo, kun glitteri hälvenee, ruokapöytään palaavat maustamaton makaronilaatikko ja hernekeitto. Pian tilalle tulee jotain uutta odotettavaa.

Jep, näillä mietteillä kohti viikonloppua. Kunhan pääsen eroon joulutähdestä, haen tilalle tulppaanikimpun. Pimeys on nyt ohi ja kevät on pian täällä!