Liikun, mutta yksin :)

Marraskuun alussa haastoin itseni sosiaaliseksi liikkujaksi. Haasteen tarkoituksena oli löytää yhteistä aikaa miehen kanssa, samalla lisätä liikuntaa, saada sitä kautta energiaa ja hyvää oloa. Aloittaessani haastetta tiesin kyllä, että pidän liikunnasta. Lenkkeily yksin omiin ajatuksiin sotkeutuneena, musiikkia kuunnellen on todella rentouttavaa. Tiesin myös sen, että en pidä joukkuelajeista tai lenkkeilystä kaverin kanssa. Viime aikoina silmiini on kuitenkin osunut runsaasti juttuja, joissa hehkutetaan liikunnan sosiaalisesta voimasta. Päätin kokeilla, ehkä asenteeni on muuttunut ja sosiaalinen liikunta onkin ihanaa!

Ajattelin, että yhteislenkeiltä saisi reipasta somesisältöä, kivoja kuvia ja iloisia tarinoita yhdessä onnistumisista.  Tämän postauksen tarkoituksena oli hehkuttaa, kuinka mahtavaa elämämme nykyään on, kertoisin kuinka aikaa yhteiselle liikunnalle löytyy koska se on niin ihanaa! Mies teki kuitenkin heti selväksi, että hän ei halua kuviaan jakoon, omat selfietkään eivät olleet julkaisukelpoisia, ja kamera jäätyi loskassa. Tarinoitakaan ei ihmeemmin syntynyt, koska insinöörillä oli tarkoin laadittu suunnitelma marraskuun liikuntasuorituksille. Suunnitelma piti sisällään tarkat aikatalulut, kilometrimäärät ja tavoitteet joita noudattamalla haaste tulee suoritettua aikataulussa. Yritimme virittää keskustelua syketasoista, mutta se loppui lyhyeen koska en mittaa sykkeitä ja insinöörin piti pysyä suunnitelmassa, keskustelu tuntui haittaavan statistiikan seurantaa lenkin aikana.

No joo, yhdessä liikkuminen oli ihan kivaa... Kaksi ensimmäistä viikkoa kävimme miehen kanssa yhdessä lenkkeilemässä. Kolmannella oli jotain muuta, mutta yritimme kuitenkin löytää yhteistä aikaa, siinä onnistumatta. Viime viikonloppuna pikkujoulut ja muut riennot veivät ajan yhteiseltä liikunnalta.Tulimme siihen tulokseen, että yhteiset liikuntahetket eivät ole meidän juttu!

Olen epäsosiaalinen tässä aiheessa. Haluan liikkua yksin. Taas kerran tuli hyvä osoitus itselleni siitä, että ei pidä yrittää muuttua ympäristön paineiden alla. On vain sellainen kun aidosti on. Tiesin, että pidän liikunnasta, mutta yksin. Minusta tuntui kuitenkin, että sosiaalinen paine ja ympäristö haluavat kertoa, että on yleisesti hyväksyttävämpää liikkua laumoissa. Nyt olen todistanut itselleni jälleen kerran, että intuitioon voi ja pitää uskaltaa luottaa. Maailma on täynnä vaihtoehtoja ja valintoja. Ympäristö ja sen ulkoiset paineet vaikuttavat valintoihin ja päätöksiin. Itse kuitenkin tiedän parhaiten mikä on minulle sopivin vaihtoehto, ulkoiset olosuhteet ja vaikutteet voivat yrittää vaikuttaa päätöksiini, mutta itse teen lopulliset valintani.