Onko tuo täti vai setä?

Pienten lasten äidit ovat tehokkaita (ainakin pienten lasten äitien mielestä). Eilen tarkoitukseni oli nopeasti käydä kaupassa, ennen kuopuksen hoidosta hakua. Maitoa, leipää ja muuta perussettiä. Ilman lasta nopea kauppareissu hoituu noin vartissa. Sellaisen nopean pistäytymisen olin aikeissa tehdä.

Monissa ruokakaupoissa ostoskärryt on kiinnitetty toisiinsa lukkosysteemeillä, jonka saa auki sopivalla kolikolla tai poletilla. Minulla ei yleensä ole sopivaa kolikkoa, joten käytän sellaista avaimenperää, jossa on poletti mukana. Kauppakärryjä noutaessani huomasin, että avaimenperässä roikkuva näppärä poletti oli pudonnut.

Kolikoita ei tietenkään ollut, nyt olisi saatava jostain käteistä. Käteistä saa automaatista seteleinä, jotka täytyisi vaihtaa sopivan kokoisiksi kolikoiksi. Kaupan kassoilla kolikoiden vaihto harvoin on mahdollista. Tässä vaiheessa totesin, että nopea kauppareissu täytyy nyt hoitaa lapsen kanssa, joten lähdin hakemaan tyttöä hoidosta.

Kotimatkalla siis kauppaan. Tällä kertaa pääsimme maitohyllylle saakka ja ostokset sujuivat normaaliin tapaan. Tyttärellä on paljon kysyttävää ja kaupassa erityisesti kysymystulva on valtava. Pääsimme kassalle ja nostelin ostoksia hihnalle, tytär vieressä kysyi; "äiti, onko tuo täti vai setä?" jatkoin ostosten nostelua, sama kysymys toistui hieman kuuluvammalla äänellä. Tyttärellä on tapana toistaa kysymys, jollei vastausta kuulu. Kaikki ympärillä olevat kuulivat varmasti kysymyksen. Tilanne tuntui minusta äitinä kiusalliselta, vaikka kysyjä vain vilpittömästi halusi selvittää häntä mietityttävän asian.

Maksoimme ostokset ja lähdimme kotiin tekemään tonnikalapaistosta. Asioimme samassa kaupassa vähintään kerran viikossa. Suurin osa kaupan henkilökunnasta on tätejä, jotka kaikki aikuisen mielestä näyttävät tädeiltä. Hyvää tässä reissussa oli se, että nyt on selvitetty onko myyjä täti vai setä.