Sosiaalista reippailua, epäsosiaalisella asenteella

Sunnuntaina juhlistimme isejä ja pappoja. Juhlaan kuului meillä runsas määrä hyvää isin valitsemaa ruokaa. Käynnissä oleva Movember haasteeni oli kuluvalta viikolta vielä sunnuntaina lunastamatta. Reippailusää ulkona oli mitä mainioin. Reippailuvireeni vaan oli syömisen ja yleisen laiskottelun seurauksena valunut sohvatyynyjen väliin.

Viikolla sataneen lumipeitteen innostamana valitsimme viikon sosiaaliseksi liikuntahaasteeksi hiihdon. Hiihto on oma suosikkilajini, mutta viime aikoina se on jäänyt harmittavan vähälle. Tekosyinä mm. lumiolosuhteet, välinehuolto jne. Nyt oli kuitenkin hyvä mahdollisuus päästä avaamaan kausi jo marraskuussa.

Syksyn ensimmäinen hiihtolenkki on yleensä kärsimystä. Sain oman negatiivisen vireeni tartutettua myös insinööriin, joka ilmoitti suorittavansa lenkin hampaat irvessä ja verenmaku suussa. Itse ajattelin lähinnä keskittyä tekniikan muisteluun. Lähdimmekin siis ladulle ylensyöneinä ja huonotuulisina.

Hiihtolenkki oli tyypillinen kauden ensimmäinen, ei mitään onnistumisen huumaa. Vaikka tämän viikon lenkki olikin kaukana ihanasta yhteistä liikuntahetkestä, tunnelma lenkin jälkeen oli kuitenkin ihan kiva. Ilman haastetta, emme ikimaailmassa miehen kanssa olisi lähteneet yhdessä hiihtämään! Tärkeä huomio tämän viikon reippailussa oli asenteen vaikutus, sain kuulemma dropattua insinöörin reippailutuokion jo ennen lähtöä, manaamalla syksyn ensimmäisen hiihtolenkin epäonnistuneeksi ennen starttia. Tulevalle viikolle yritän keksiä sosiaalisemman haasteen ja suhtautua siihen iloisemmalla mielellä. Kivaa alkanutta viikkoa :)