Suvivirsi aloitti kesän

Sieltä se taas tuli, kesä! Kesän saapumisen ja kevätjuhlien aiheuttaman liikutuksen seurauksena vuorossa on liikuttuneen äidin tunneryöpsähtävä blogipostaus.

En varmasti ole ainoa äiti, joka pakkasi viikonloppuna nenäliinat laukkuun ja lähti seuraamaan koulun kevätjuhlaa. Veisasin Suvivirttä tokaluokkalaisen kevätjuhlassa. Syksyllä meillä päättyy jälleen yksi aikakausi. Tokaluokkalaisesta tulee kolmasluokkalainen ja päiväkotilaisesta eskarityttö. Lapset kasvavat, se tuo mukanaan paljon iloa, mutta samalla myös haikeutta. Kevätjuhlapäivinä lasten kehittyminen tulee vastaan konkreettisena, tätä aikaa ei enää tule uudestaan.

Tuleva eskarityyppi pakkasi jo penaalin syksyä varten valmiiksi. Yritin vähän hillitä intoa, vietetään kesä ensin, syksyllä sitten ehtii. Kuluneet kahdeksan vuotta äitinä ovat menneet vauhdilla, nuorempikin on jo 5-vuotias. Viikonloppuna se viimeistään iski päin naamaa, minun vauvat ovat jo aika isoja.

Silloin kun lapset olivat ihan pieniä, kokeneemmat kannustivat nauttimaan vauva-ajasta. Välillä väsytti, yövalvomiset, allergiat, uhmat ja muu pienten ihmisten kanssa elämiseen liittyvä säätäminen. Nyt toden totta antaisin saman neuvon vastasyntyneen äidille, nauti! Aika menee siivillä…

Kesälomalainen pakkasi eilen reppunsa ja lähti mamman ja papan luo lomailemaan. 5-vuotias halusi olla pieni ja tuli kainaloon nukkumaan, miun vauva <3

Koulun kevätjuhlapuheessa rehtori kehotti nauttimaan kesästä, ajattelemaan positiivisesti ja kuuntelemaan Elastista.  Näin yritän parhaani mukaan tehdä. Tästä se alkaa, ainutkertainen kesä.