Toivon tiellä

KARJALAINEN on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelykseen niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa.

Kaarlo Hänninen,
"Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten"

Siivoilin eilen kotona olevaa paperilaatikkoa. Laatikossa on sellaisia papereita, joita ei yleensä tarvitse, mutta ne ovat säilytettäviä. Käsiini osui unohduksissa ollut tätini kokoama muistelmateos. Toivon tiellä sisältää pappani Toivon muistelmia Kirvusta, sodasta ja evakkomatkoilta.

Ryhdyin lukemaan tekstejä. Einessukupolven edustajana poskiani alkoi kuumottaa. Voi mitä selviytyjiä ja mitä tarinoita! Muistan pappani hämärästi, olin alakouluikäinen hänen kuollessaan. Onneksi tarinat ovat jääneet eloon. Tätini kirjoituksissa välittyy hyvin ajankuva ja valoisa elämänasenne. Tätini kirjoittaa teoksen alkusanoissa; ”Vaikka koti ja kotiseutu piti jatkosodan jälkeen jättää toistamiseen ja sillä kertaa lopullisesti, ovat vanhempani säilyttäneet myönteisen elämänasenteensa enkä ole huomannut heissä minkäänlaista katkeruuden siementä”.

Tarinoista välittynyt positiivisuus, luottamus ja usko tulevaisuuteen antoi ajattelemisen aihetta. Sain luvan jakaa tarinoita blogissani. Haluan tällä tavalla kunnioittaa menneiden sukupolvien muistoa ja kiittää tehdystä työstä. <3