Toivon tiellä, osa 7

Kevät tekee tuloaan. Hitaasti mutta varmasti, aina se kevät on tullut ja tulee tänäkin vuonna. Kulunut talvi tuntui pitkältä ja pimeältä. Emännät ja isännät liikehtivät nyt levottomasti, pellolle pitäisi jo päästä, osa on sinne jo sännännytkin. Vielä on kuitenkin kylmää ja kevät on viime vuosiin verrattuna myöhässä. Mieleen hiipii huoli, saadaanko toukotyöt ajoissa valmiiksi.

Nyt täytyy taas hakea perspektiiviä huolille melkein sadan vuoden takaa. Pappani Toivon muistelmissa eletään syksyä 1939. Silloin kesän sato oli ollut hyvä ja se saatiin korjattua ajoissa, muuten arki tuntuu nykyihmisen maailmankuvaan peilaten aika levottomalta.

Viipurin pyöreä torni keväällä 2017. Tornin ravintolassa mamma työskenteli ennen maatalon emännäksi pääsyä. Viipurin linna kenttäpostikortissa

TALVISOTA

" Oltiin päästy jo vuoden 1939 lokakuuhun, kun minulle tuli lähtömääräys, ja niin alkoi talvisota-reissu kohdaltani. Olin 32-vuotias ja minulla oli vaimon lisäksi juhannuksena syntynyt tytär. Vaimoni synnytti silloin kaksostytöt keskosina, mutta toinen tytöistä syntyi kuolleena eikä toisenkaan tytön, saati vaimonikaan eloonjääminen raskausmyrkytyksen takia ollut paljosta kiinni. Vaimoni kuitenkin tyttäremme kanssa selvisi hengissä. Paremmanpuoleinen kesän sato oli saatu korjatuksi.

Sota alkoi vasta marraskuun viimeisenä päivänä 1939, mutta siihen asti samoilimme Suistamon ja Suojärven saloilla. Syksyn aikana olivat venäläiset esittäneet Suomelle vaihtokauppaa siten, että Suomi antaisi Venäjälle maata 25 kilometrin leveydeltä Laatokan ja Suomenlahden välillä turvatakseen paremmin Kronstadtia. Venäjä antaisi vastaavasti Suomelle Laatokan pohjoispuolelta kahta vertaa enemmän, jotta vaihtokauppa olisi Suomelle edullinen. Syksyn aikana Venäjän radio selosti tilannetta selvällä suomen kielellä, ja kävihän Suomen neuvottelijat Moskovassa monta kertaa. Vaihtokauppaa ei kuitenkaan synty-nyt, vaan Suomen herrat olivat tiukkoina, ettei Suomi anna vapaaehtoisesti maata tuumaakaan. Niin alkoi tuo mieletön sota Venäjän kaksisataa (200)-miljoonaisen ja Suomen neljä (4)-miljoonaisen väestön kesken.

Sota kesti kolme ja puoli kuukautta ja sen seurauksena menetettiin miltei koko Karjala puhumattakaan suuresta määrästä kaatuneita, haavoittuneita ja elämänikäisiä invalideja. Venäjä ei voittanut läheskään kaikkea maata taistellen vaan rauhanehdoissa määrättiin rajat kartalta ja Venäjä otti ryöstämällä suurimman osan Karjalaa. Tämä sota ei tavoittanut kotipitäjääni ainakaan pahemmin, vaan perheeni asui siellä koko sodan ajan, kunnes sitten sodan päätyttyä joutui lähtemään evakkoon.

Kun aikaisemmin oli sodittu, oli uudet rajat pantu sinne missä viimeiset taistelut käytiin, mutta nyt ne vedettiin suoraan kartalta. Suomelta riistettiin maata, ja lisäksi jouduimme maksamaan Venäjälle suunnattomat sotakorvaukset ja Karjalan lähes puolimiljoonainen väestö joutui jättämään kotiseutunsa. "

Melkoista tekstiä. Tämän jälkeen voi taas kerran todeta, että itsellä on todellakin asiat hyvin. Perustarpeet ovat enemmän kuin kunnossa, katto pään päällä ja rauha maassa. Toisinkin asiat voisivat olla, totean tähän vaan että, näin on hyvä <3 kiitos!