Toukotyöt - viljelijän parasta aikaa

Keväällä maaseutu herää eloon pitkän talven jälkeen. Äkeet, kylvökoneet, jyrät, aurat ja muut kevättöihin tarvittavat koneet on huollettu ja rasvattu. Tunnelma on odottava, pian alkavat toukotyöt! Sääennusteet ovat tarkassa syynissä, sateella pellolle ei voi mennä.

Talven jälkeen maalaismaisema on samanlainen kuin koti, silloin kun kevätaurinko näyttää ensimmäiset säteensä, sotkuinen ja pölyinen. Pellot ovat alastomia ja muhkuraisia, ne odottavat puhdistusta ja puunausta.

Peltojen kuivuttua, hevosvoimat jyrähtävät ulos talleistaan ja ympäristö herää toden teolla eloon. Toukokuu on viljelijän parasta aikaa. Omat viljelytaitoni ovat vielä opetteluasteella. Onneksi isälläni on rautaisen ammattitaidon lisäksi uskomattomat hermot. Maanviljelyn tietotaito siirtyy hitaasti, mutta varmasti kauttani seuraaville sukupolville.

Tällä viikolla olen äestänyt, jyrännyt ja kylvänyt pellolla. Tunnelma on ollut mahtava. Illalla olo on samalainen kuin kahdenkymmenen kilometrin lenkin jälkeen, väsynyt mutta onnellinen. Tätä ei voi hehkuttaa liikaa, keväällä elämä on ihanaa!

Hyvän päivän jälkeen istahdin sohvalle ja nautin olostani. Tunnelmaan tuli pieni särö. Esikoinen toi eteeni pussillisen paljetteja. Pienet kimaltavat muoviset paljetit pitäisi ommella tanssiesityksen paitaan koristeeksi. Käsitöissä olen täysin kädetön. Olen ommellut joskus verhoja. Mies esitti vienon toiveen, että voisin toteuttaa ompeluhommat lasten nukkumaanmenon jälkeen… se ei kuulemma ole lasten korville sopivaa kuultavaa. No äidin hommiin kuuluu tanssiasujen tuunaus, joten ryhdyin näpräämään paljetteja paitaan. Toivottavasti lapseni ei joudu kärsimään tanssiasun persoonallisesta toteutuksesta.

Paljeteista huolimatta takana on ihana viikko. Sääennusteet näyttävät siltä, että saamme tällä viikolla ohrat kylvettyä.

 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla