Valoisaa pääsiäistä!

Pääsiäiseen liittyy kristillisten perinteen lisäksi kevään ja lisääntyvän valon iloa. Juhlapyhät rytmittävät vuoden kulkua, usein muistellaan, miten aikaisempia juhlapäiviä vietettiin. Näihin erityisiin päiviin liittyy perinteitä, odotuksia ja stressiäkin. Tulevan pääsiäisen muistan varmasti siitä, että takana on kuusi viikkoa hidasta kävelyä ja lepoa. Ensi viikolla pääsen polvikontrolliin ja selviää, onko polven lepo vienyt toivottuun tulokseen. On siis mahdollista, että pian pääsen vetristyttämään puun alle jäänyttä polveani ja takaisin normaaliin arkeen.

Takana on erikoinen kuuden viikon jakso. Vammani on ollut pieni, suurin osa arjen toiminnoistani on ollut aivan normaaleja. Toisen jalan toimimattomuus on kuitenkin tuonut rajoituksia normaaliin oloon. Ihmeellistä tässä lepojaksossa on ollut se, että suurimmat tuskat tuntuvat kohdistuvan pään alueelle. Paikoilleen asettuminen on ollut todella vaikeaa.Tavallisesti liikunta on minulle tapa selvittää ajatuksia ja samalla myös väline hyvään oloon ja ongelmien oikomiseen. Juoksulenkin jälkeen ajatukset ovat vapaita ja väsymys hälvenee. Normaalitilanteessa olisin lähtenyt selvittämään tapaturman tuomaa hämmennystä juoksulenkille. Toimimattoman jalan vuoksi pään selkiytys lenkkeillen ei ole viime viikkoina onnistunut. Alkujärkytyksen hälvennyttyä totesin, että en nyt oikeastaan pysty tekemään paljon muuta kuin viettämään aikaa kotona ja parantelemaan jalkaani rauhassa. Toipumisen edetessä on ollut mielenkiintoista huomata, miten mieleni on hyväksynyt tilanteen.

Kuuden viikon aikana olen huomannut, että maailma pyörii edelleen oikein hyvin, riippumatta minun polvestani. Pörssikurssit heiluvat ja terroristit riehuvat maailmalla, pääsiäinen tulee, vaikka en olekaan kylvänyt rairuohoja ja pajunkissat tyttöjen virpomisvitsoissa näyttivät koivun silmuilta. Maailma ei kaipaa minua, eikä sen kulkua haittaa, vaikka polveni on poissa pelistä kuusi viikkoa.

Läikikästä harmaameleerattua sohvatyynyn pintaa katseltuani olen huomannut, että loppujen lopuksi minun elämässäni, vain omalla olotilalla on merkitystä. Jos murehdin ja huolehdin maailmaa ja omaa oloani minun maailmani pysähtyy, samaan aikaan muu maailma jatkaa tyytyväisenä menoaan ilman minua. Maailman menoa en voi kontrolloida, täytyy siis keskittyä omaan olotilaan. Tyydyn tilanteeseni kotisohvalla ja yritän tehdä oloni ja maailmani mahdollisimman hyväksi tässä hetkessä. Maailma menköön menojaan!

Ensi viikon polvikontrollia jännityksellä odottaen toivotan valoisaa ja onnellista pääsiäistä.

p.s. Nyt kun on ollut aikaa, katselin blogin vuoden takaisia merkintöjä. Viime keväänä siivosin vaatekaappeja, silloin luovuin pinkeistä pillifarkuista. Tällä kertaa olen valmis luopumaan kirkkaanpunaisista housuista, joita en ole käyttänyt vuosiin, nyt tiedän että, en enää tarvitse niitä!