Vihreän aidan toisella puolella

Menin keskiviikkona hakemaan eskarilaista kotiin. Eskari sijaitsee samassa tilassa päiväkodin kanssa. Päiväkodin pihaa ympäröi korkea vihreä aita. Tytär oli kaverinsa kanssa nujuamassa aidan vieressä.

Kotimatkalla tyttö kertoi, että he olivat kaverin kanssa suunnitelleet vihreän aidan ylitystä. Aidan ylittämiseen oli kehitetty lipputanko -menetelmä. Menetelmässä yksi lapsi toimii lipputankona, toinen kiipeää selkään lipuksi ja lipputanko nostaa lipun ylös. Lipun tarkoituksena on kiivetä aidan yli, vihreän aidan toiselle puolelle.

Aidan ylityksen motiivi ei minulle selvinnyt, ilmeisesti tavoite oli vain ylittää aita. Kysyin, mitä aidan yli päässyt sitten tekisi toisella puolella? Seuraava vaihe olisi saada muutkin kaverit vihreän aidan vapaammalle puolelle. Jos pakenijat pääsivät siihen saakka, että kaikki lapset olisivat aidan toisella puolella, viimeisenä lipputankona toimineen kohtaloksi koituisi jäädä päiväkodin pihalle.

Suunnitelmaa oli kehitelty jo usean kuukauden ajan, nyt se oli otettu käyttöön innolla ja energialla. Lipputanko -menetelmä oli kehitetty toimijoiden tarpeeseen ja sillä oli selkeä tavoite. Joku olisi saattanut tyrmätä idean jo sen keksimisvaiheessa. Aita on silminnähden liian korkea, vähän yli metrin pituinen lapsi ei voi sitä ylittää! Ideaa oli kuitenkin päästy kehittelemään rauhassa.

Menetelmän kehittelijät olivat tehneet suunnitelmaa aidan sisäpuolella elävän silmin. Minä en ulkoile päivittäin vihreän aidan sisäpuolella. Katselen pihaa erilaisin silmin, kuin sen sisäpuolella aikaa vietävät. Olisin ratkaissut ongelman eri tavalla, kuin lapseni kavereidensa kanssa. Kysyin tytöltä, miksei aidan ensimmäisenä ylittänyt voisi avata porttia muille lapsille? Tämä ei ollut tullut mieleen eskarilaiselle, kysymykseni antoi aidan ylitysmenetelmän kehittelyyn uuden suunnan. Eskarilainen keksi, että ongelmaa voisi lähestyä toisellakin tavalla.

Monesti huomaan omissa tekemisissäni ja tekemättömyyksissäni samantapaisia ongelmia, kuin eskarilaisella oli aidan ylityksessä. Näen aitoja ja esteitä päämääriini pääsemisen tiellä. Yritän ylittää omia vihreitä aitojani tiukasti omaan elinympäristööni ja sen ongelmiin ratkaisua etsien. Jotenkin ilahduin, kun huomasin ettei ongelmien ratkaisu loppujen lopuksi ole kovin monimutkaista, pitää vain lähestyä estettä tai ongelmaa oikeasta suunnasta ja soveltaa ratkaisu omiin tarpeisiin sopivaksi. Eihän siis ongelmiakaan oikeastaan ole, on olemassa helposti tai vaikeasti ratkaistavia asioita. Täytyy vain löytää oikea lähestymistapa! Kiitos eskarityypit :D

Veikkaan, että lipputankomenetelmästä ei tule suurta ongelmaa päiväkodeissa. Lapset tuskin pääsevät pakoon, vaikka menetelmä jalostuisikin toimivammaksi. Ensi syksynä tyypit joutuvat kohtaamaan aidan takaisen maailman halusivat tai eivät, siihen saakka maailma saa vielä olla aidan takana. HUOM! jos tyttäreni päiväkodin henkilökunta lukee tätä kirjoitusta! Tiedoksi teille; lapseni viihtyy erinomaisesti eskarissa! Pakosuunnitelma ei johtunut ahdistuksesta, vaan mitä ilmeisemmin sopivasta seurasta ja omien rajojen etsimisestä.