11 (ehkä uutta) asiaa minusta

Nappasin Katariinan http://starbox.fi/katalogi/11-asiaa-minusta blogista 11 asiaa minusta haasteen. Haasteessa on tarkoituksena kertoa 11 asiaa itsestään. Musta välillä tuntuu, että en kerro edes kavereilleni omia kuulumisiani tai tekemisiäni tarpeeksi usein ja avoimesti. Toisaalta joskus tuntuu taas siltä, että voisin edes jotkut asiat pitää omana tietonani. Kumpaakohan sorttia minä nyt sitten olen? 

Toisinaan ajattelen kyynisesti, että parempi kuin en kerro omia aroiksi aiheiksi kokemiani juttuja edes hyville ystävilleni, sillä tilanteet saattavat muuttua ja ystävästä tulla vihollinen. Pelkään sitä, että herkkyyttäni käytetään hyväksi. Näin on joskus käynyt ja se on jättänyt jäljet. Luotan 100% vain mieheeni ja on mielestäni surullista, että minulla ei ole muita sellaisia ihmisiä elämässäni joille pystyisin antamaan itsestäni kaiken. Sukulaiset on sukulaisia ja niinhän sitä sanotaan, että suku on pahin. Sieltä saa ne suorat neuvot ja kommentit ja niiden pelossa jää asioita joskus kertomatta. No olipa asia miten vaan, niin hypätäänpä nyt kuitenkin niihin 11 asiaan minusta. Koitan kertoa asioita joita kaikki kaverini ei edes tiedä. Jotain oikeesti aika rumaakin.

1. Anoreksia

Sairastuin anoreksiaan jota seurasi bulimia ollessani 8. Luokalla. En silloin kokenut olevani tarpeeksi kaunis ja hyvä verrattuna ystäviini. Teininä ulkonäköpaineet ovat yhtä helvettiä. Anoreksiasta ei koskaan täysin parane, se hirviö pään sisällä käy usein minua moikkaamassa ja kurkkimassa joko pääsisi valloilleen. Sen pois häätöön auttaa parhaiten mieheni antama huomio ja hyväksyntä minua kohtaan juuri tällaisena kuin olen. Onneksi tiedostan olevani "sairas" ja osaan suhtautua siihen nykyisin oikein.

2. Periksiantamattomuus

Tämän käännän usein positiiviseksi asiaksi, mutta se toimii myös negatiivisena. Kun olen jotain päättänyt ja varsinkin sillon kun joku on minua asiassa uhmannut sanoen esimerkiksi etten johonkin pysty niin silloin painetaan eteenpäin sata lasissa vaikka tietäisinkin tekeväni samalla itselleni hallaa. 

3. Itkeminen

Mä en tykkää julkisesti itkeä. Lapsuudessani koin, että sellaista heikkoutta ei tule näyttää. Nykyään tiedän, että se ei ole heikkoutta, päinvastoin. Vahvat ihmiset itkevät muiden nähden. Minulla on vielä tekemistä sen kanssa. Itken kuitenkin lähes joka kerta kun katson PETAN tekemiä videoita joissa ihmiset tai ihmisten toiminta aiheuttaa suurta ja peruuttamatonta tuhoa eläimille ja luonnolle. Suosittelen jokaista avaamaan silmät tälle tosiasialle. Näin tuolla maailmalla toimitaan ja joskus jopa kotisuomessa. Valveutuneisuus näissä asioissa on hyvä ja niillä pienillä arjen valinnoilla on totisesti merkitystä. Kierrätys, luomu jne. Jokainen meistä luo maailmaa jälkipolvillemme, muistakaas se. 

4. Englannin puhuminen

Tykkään kuin hullu puurosta, mutta silloin harvoin kun saisin siihen tilaisuuden en kuitenkaan kehtaa. ääntämisen pitäisi olla täydellistä, muotojen oikeita ja jne. Parhaiten puhun kieliä muutaman ilojuoman jälkeen. Usein höpisen englantia yksinään (varsinkin suihkussa) tai vastailen telkkariohjelmille takaisin (ollessani yksin). Muksuna siskoni kanssa jaoimme huoneen ja iltaisin ennen nukahtamista leikimme, että saimme puhua toisillemme vain englantia, se toimi loistavana reeninä.

5. Yhteydenpito

Miten se muuttuu joka vuosi vaan vaikeemmaksi. Mulla on muutamia vanhoja hyviä kavereita joita ajattelen lämmöllä usein ja joiden elämään haluaisin vielä kuulua, mutta miten se yhteydenotto voi olla niin vaikeaa? Yhteen kaveriin olenkin ottanut yhtettä ja luulin meidän olleen sen verran hyviä ystäviä aikoinaan, että hänkin olisi halunnut kuulla minun kuulumisiani ja tavata. Hän kuitenkin tiedusteli heti alkuun miksi juuri nyt haluan tavata hänet? En tiedä mitähän taka-ajatuksia hän luuli minulla olevan? Viime peleissä hän tylyllä viestillä perui koko sovitun tapaamisen. Kyllä se tuntui pahalta, myönnettäköön. 

6. Kissavaras 

Mä halusin pienenä ihan suunnattomasti omaa lemmikkiä. No meillä ei porukat siihen suostuneet. Meidän koti oli ihan ala-asteen vieressä ja koulun vaksilla oli kissoja. Niitä kissoja me sitten kaverin kanssa laitettiin koulureppuihin ja kannettiin kotiin. Hetihän ne omaan kotiinsa luikki kun ulos päästettiin. Siis kyse oli ainoastaan muutamista tunneista kun pidetttiin kissoja panttivankeina, koska tukkapöllyhän sieltä ois tullu jos porukat ois saanu tietää. Kaikkea tyhmää sitä lapsena saa päähänsä. Muutamien vuosien päästä tästä saatiin ihan oma kissa, kaikkien muitten kissojen onneksi. :) 

7. Muutto ulkomaille

Mä oon vakavissani ajatellut, että olisi kiva muuttaa ulkomaille asumaan muutamiksi vuosiksi vielä kun lapset ovat pieniä ja eivät ole aloittaneet koulua. Olemme siitä keskustelleet mieheni kanssa, eikä hän täysin tuomitse ajatusta. Ainahan sieltä takaisin pääsee. Jää nähtäväksi jääkö vaan haaveeksi. Viimeistään sitten eläkepäivillä. 

8. Hengellisyys

Minä uskon itseeni ja siihen, että hyvä seuraa hyvää. Paljon olen raamatun oppien kanssa samaa mieltä, sillä sen pohjaltahan paljolti myös lait ja säädökset on tehty. Eipä ne ihmiset oikein yhteiskunnassa pärjää jotka vastaan kapinoivat. En kuitenkaan ole uskovainen, en usko luomistarinaan, vaan evoluutioon. Olen saanut kristillisen kasvatuksen ja käynyt rippikoulun ja olen siitä kiitollinen. Myös lapseni tulevat saman kasvatuksen saamaan ja päättäkööt sitten isompana itse uskovatko vaiko eivät. 

9. K-Mikko

Mulla on tarve saada ihmiset hyvälle tuulelle. Pienenä tytön tylleröisenä olin ihan täysi pelle ja hupailu oli hauskinta ajanvietettä. Itseni naurunalaiseksi laittaminen ei jännitä. Tästä syystä en kai jännitä esiintymisiä ylipäätään. Mitä väliä sillä on jos en osaa tai kaikkea tiedä? Minulle ei ainakaan. Koko elämä on oppimisen aikaa. 

10. Arvostus

Mä arvostan suuresti mun siskoani, hän toimii esikuvanani monessa. Ihmettelen välillä miten hänellä riittää energiaa kaikkeen siihen mitä hän tekee. Hän ei ole valittavaa sorttia laisinkaan, enemmänkin "jos on leikkiin ryhtynyt se leikin kestäköön" tyyppiä.  Paljon on opittavaa häneltä siinäkin suhteessa. Omaa äitiäni olenkin jo kertonut arvostavani suuresti. Hän jos joku on totinen sissi. Välillä jaksan ihmetellä mistä sitä elämän iloa ja positiivista näkökulmaa riittää, ei minulla riitä. Kolmas vaikuttava nainen elämässäni on anoppini. Hänen rauhallisuus ja harmoninen ote elämään hämmästyttää. Tilanteissa joissa itselläni olisi varmasti palanut käämit ja olisin saattanut sanoa takaisin pystyy hän näissä tilanteissa kääntämään vielä toisenkin posken. Olen suunnattoman onnellinen, että elämässämme löytyvät nämä kaikki naiset joista tyttäreni saa ottaa oppia. 

11. Hyvät ja huonot päivät

Mielestäni ne erottuvat koko ajan selvemmin toisistaan. Minulla kun on "huono"päivä joka minulle tarkoittaa sitä, että olen väsynyt ja mikään ei oikein kiinnosta, silloin en oikein jaksa edes puhelimeen vastata ja siirrän tekemisiä seuraavalle päivälle. Jos ystävät hyvät yllätätte minut "huonona päivänä" älkää ottako itseenne. Miettikää vaan, että no nyt sillä on sitten vähän huonompi päivä. Tällaisina päivinä saatan esimerkiksi soittaa siskolleni, että voinko mennä heille kylään ja vaikka se heille sopisi saattaa olla, että en kuitenkaan koko päivän aikana saa itseäni liikkeelle. "Hyvinä" päivinä sitä virtaa sitten tuntuu olevan välillä liikaakin. Silloin pitää siivota, nähdä kaikki kaverit, tehdä sitä ja tätä. Toivoisin suuresti jotain tasapainoa näiden välille, sillä molemmat ovat huonoja vaihtoehtoja. En vain tiedä mitä asian eteen tulisi tehdä. 

Tämmönen sekopää, hormoonihirviöhän minä olen. Onneksi kukaan ei ole täydellinen, ei siis hätiä mitiä :)