Hyvä huono äiti

Äitiys, voi olla eri ihmisille niin eri asioita ja se voidaan kokea hyvin monin tavoin. Toiset ovat odottaneet sitä koko ikänsä ja nauttivat joka hetkestä. Joillekkin se on tunteiden vuoristorataa, jyrkkine nousuineen ja laskuineen. Sen tietää vasta kun sen itse kokee.
Mulle äitiys ja äidiksi tuleminen on hyvin luonnollinen asia. Kakskymppisenä en varmasti vielä olisi ajatellut samoin. Olen tähän ikään mennessä ehtinyt tehdä ja mennä, kasvaa naiseksi ja sellaiseksi puolisoksi, että kanssani voi perheen perustaa. Olen saanut täytettyä ne tavoitteet jotka olen halunnutkin. Mulle äitinä olo on sydämen asia, kaikkine yövalvomisineen ja väsymyksineen, päivääkään en vaihtaisi pois.

Laajan tukiverkoston ansiosta kai tunnen näin. Ystäviltäni ja perheeltäni koen saavani tarvittaessa apua. Toinen äiti voi olla toiselle suuri tuki ja turva tai he voivat olla toistensa viholliset. Kukaan ei kai arvostele toisen äitiyttä niin pahasti kuin toinen äiti. Onhan tästä todisteena tv-ohjelmia ruudut pullollaan. Eri kasvatusmetodit jakavat äitejä eri lokeroihin. On ylisuojelevaa, kantapään kautta opettavaa ja kaikkea siltä väliltä. Jo omasta kaveripiiristäni löytyy montaa erilaista tyyliä. En sano, mikä on oikein tai väärin, mikään kun ei ole niin yksiselitteistä. Paljonhan se riippuu vanhemman omasta luonteesta ja saamastaan kasvatuksesta. 

Mut on kasvatettu muhun luottaen ja vähän sillä kantapään kautta oppimistekniikalla. Mä nyt oon ollu semmonen hulivili, reikäpäässä lapsi, että eipä siinä paljoa olla uskottu sanomisia vaan kokeilemalla ja satuttamalla itseään on tajunnut, että "okei, ei ois pitäny" :D

Pahin reikäpää tempaus tais olla mun ollessa alle kouluikäinen kun juoksin täyttä kahvipannua päin. Siitä en paljoa muuta itse muista kuin liikennevalot maatessani auton takapenkillä matkalla sairaalaan. Jälkitarkastuksissa ja niiden välillä jouduin pitämään Uuno Turhapuromaista verkkopaitaa ja vielä toisinaan mieleeni tulee sen palovammarasvan haju, jota rintakehälleni levitettiin. Näkyvänä muistona tapahtumasta mulla on muutama pieni arpi poskessa ja rinnassa. Onpahan tarina kerrottavaksi omille lapsilleni. 

Luultavasti aika pitkälle kasvatan lapseni samalla tavalla, sillä olen tyytyväinen siihen millainen ihminen minusta on kasvanut.

I love myself!!!