Kännykän käyttö

Enhän mä olisi äiti enkä mikään jos en kokisi huonoa omaatuntoa jostain tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni. Nyt varsinkin kun olen hurahtanut tähän blogimaailmaan niin kännykän käyttöni on lisääntynyt huimasti. Pyrin kirjoittelemaan ainoastaan silloin kun tyttöni nukkuu. No siitä ajatuksesta olen jo aikalailla lipsunut. Kirjoittelen myös kun hän on rinnalla syömässä. Ennen katselin vain häntä ja hän melko useasti katsoo minua suoraan silmiin. Nyt katseeni harhailee turhan usein puhelimeen ja olen huomannut kuinka se on alkanut häiritä hänen syömistään. Hänkin haluaa katsoa ja koskea puhelintani. Eniten tekee kuitenkin pahaa se kun ajattelen tyttäreni hakevan katseellaan katsettani, hänen yrittäessään ottaa kontaktia minuu hetkessä joka on vain minun ja hänen ja vain niin vähän aikaa hänen elämästään, tuhlaan minä sen puhelimen näpyttelyyn. Sydäntä särkevää!

En koe, että minun pitää joka hetki antaa lapselleni minun jakamatonta huomiotani, eihän se maailma niin toimi, mutta tuon pienen hetken, tuon hetken joka on vain meidän kahden silloin haluan olla täysin hänen saatavilla ja keskittyä vain hänen isoihin sinisiin silmiinsä <3