Kotka Trail- polkujuoksutapahtuma 22.5.

 

Lähdön hetkellä.

Viime viikon sunnuntaina se nyt sitten vihdoin oli, aikamoinen kokemus täytyy myöntää. Masokistisella tavalla jopa nautinnollinen. Kotkan Santalahdessa järjestettiin ensimmäisen kerran Kotka trail polkujuoksutapahtuma. Matkoja oli valittavana 6 km ja 16 km. Fiksuna olisin valinnut sen 6 km matkan, mutta.... Osallistuin 16 km juoksuosuudelle. Juoksijoita oli yhteensä yli 500! Mikään pieni tapahtuma ei siis ollut kyseessä. Viime sunnuntaina ennätin kirjoittelemaan hieman juoksun jälkeisiä tunnelmia muistiin. 

 "Alkaa jalat olemaan velliä ja polvia kivistää. Tietää tänään tehneensä. 16 km juoksua takana hyvin haasteellisissa maastoissa Kotkan Santalahden metsissä ja kallioilla. Fyysinen olo on vähän kuin krapulassa tai pienessä kuumeessa. Henkisesti koen olevani voittaja vaikka viimeisenä maaliin saavuinkin, se ei kuitenkaan tunnu missään sillä tiesin oman lähtötasoni. Tärkeintä minulle oli se etten luovuttanut vaan painoin maaliviivalle asti."

Kuva Timo Seppälä

Reitti oli hyvin raskas ja vaativa, vaativaksi sitä kuvaili myös miesten 16 km matkan voittaja Lari Takanen joka pinkoi reitin ajalla 1:09:05. Hurja aika, mies on kone! Naisten 16 km voittaja Tiina Nurmi (Oy Woikoski Ab) juoksi reitin ajalla 1:31:45. Aivan uskomaton suoritus sekin. Itselläni meni aikaa hieman vajaa 3 tuntia. Viimeisiä kilometrejä en enää edes kyennyt juoksemaan, sen verran oli jalat rakoilla, hapoilla ja energiat nollissa. Maaliviivan ylitin kuitenkin juoksuaskelin. 

Matkan varrelta löytyi monta kuvaajaa jotka ainakin omalla kohdallani onnistuivat ikuistamaan polun varrella olleita tuntemuksiani. Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://kotkatrail.kuvat.fi/kuvat/ . Varsinkin lasten juoksukisoista on ihania kuvia pienistä pinkojista.

Kuva Timo Seppälä

Ensimmäiset 6 km meni suht hyvin, pidin vauhdin koko ajan maltillisena ja juoksijoita viuhoikin ohi oikealta ja vasemmalta, vietin paljon aikaa väistellen pois nopsajalkojen alta. Juoksureitti kulki rantoja pitkin kohoten metsän kautta kallioille ja sieltä takaisin Santalahden hiekkarannalle josta matka jatkui vielä leirintäalueen läpi 10 km lenkille. Kokeneemmat juoksijat osasivat suhteuttaa juoksua maantiejuoksuun ja sanoivat 16 km polkujuoksun vastaavan n. 25 km maantiellä. 

Tunsin kuinka jo kuuden kilometrin kohdalla molempien päkiöiden alle alkoi muodostua rakkulat. Mietin lopettaisinko leikin nyt kesken vai kävelenkö sitten viikon ilman kenkiä? Päätin, että luovuttamaan tänne ei tultu joten eikun tossua toisen eteen. Muutaman lisäkilometrin jälkeen kipu alkoi jo helpottamaan. Tein matkalla totisesti omaa työtäni ja taistoa päässäni olleita antijuoksijoita vastaan, jotka käskivät luovuttamaan. En kuitenkaan antanut niille valtaa ja loppua kohden mentiin pelkällä sisulla kun jalat eivät enää olisi tahtoneet liikkua ja lonkat huusi hoosiannaa. Todellakin voimaannuttava kokemus jota suosittelen kaikille. Usko itseeni ja siihen, että kykenen mihin vain jos vain haluan ja teen töitä sen eteen kasvoi taas entisestään. Onnistumisen tunteeni senkun kasvaa kun mietin, että puolivuotta sitten olin vielä synnytyssalissa ja nyt selvisin 16 km juoksusta, se on minulle VALTAVA saavutus.

Maaliviivalle matkaa muutamia metrejä. Kuva Riku Lehtinen

Onneksi minulla oli mukana luottoystävä ja sairaanhoitaja Paula, sillä viimeisellä kilometrillä alkoi jaloista tunto kadota ja silmissä sumeta. Äkkiä soitto Paulalle, että "tuo vettä ja energiapatukka repusta". Näiden voimalla pääsin maaliin saakka eikä tuupertumista onneksi tapahtunut. Olin varannut matkalle kaksi energiapatukkaa ja kolme Dexal energiageeliä. En sitten edeltävänä iltana löytänyt juoksuvyötäni mistään, joten jätin juomapullon ja energiat reppuun kisapaikalle säilytykseen. Kuvittelin, että juomapaikoilla juominen riittää. No olisihan minun pitänyt tajuta, ettei näin ole. Varsinkin kun vielä imetän on nesteen tarpeeni suurempi kuin normaalisti. Kaikesta oppii ja seuraavalle juoksulle hommaankin camelbakin selkään ja varaudun patukalla tai muulla vastaavalla. Kaikesta oppii. 

16km takana, nyt jo hymyilyttää :)

Tunne maalissa oli huumaava, MINÄ tein sen. Ei kukaan muu kuin minä itse. Kipinä juoksuun ja varsinkin polkujuoksuun syttyi ja aionkin ilmoittautua seuraavaksi heinäkuun 31 päivä järjestettävään Repovesi summer trail 10 km juoksulle. Sielläkin olisi valittavana 21 km matka, mutta otetaan nyt maltilla. 

Kirsikkana kakun päällä osallistuin kisapaikalla vielä Huuman järjestämään arvontaan, josta voitin kuukauden ilmaista kuntoiluaikaa Kotkan Huumalle. Tulee todellakin tarpeeseen. 

SUURI kiitos kaikille tapahtuman mahdollistaneille ja reippaille vapaaehtoisille. Hienosti järjestetty tapahtuma, mukavaa oli. Ensivuonna uudelleen toivon mukaan jopa joukkueella.