Kun kolmesta tulee neljä

Koin joku aika takaperin taas niitä elämän suuria ilon ja onnistumisen tunteita. Tikku joka on varmasti monelle tuonut karvaita pettymyksen kyyneliä toi meillä suuren helpotuksen ja ilouutisen. Tajuan kuinka onnekkaita olemmekaan kun molemmat lapsemme ovat saaneet alkunsa hyvin nopeasti sen jälkeen kun perheenlisäystä on alettu toivomaan. 

Meidän pikku äijän olisi tarkoitus syntyä maailmaan kesäkuun alussa. Olen onnesta soikeana. Raskaus on jo loppusuoralla. Onneksi aika tuntuu kulkevan nopeampaa kevättä kohti ja ennen kuin huomaankaan laitos taas kutsuu. 

Tänään pedattiin pinnasänky valmiiksi, alkaa heti tuntua todemmalta koko lapsen tulo. Tässä ei ole oikein pahemmin ehtinyt koko raskautta miettimään kun päivät ovat menneet taaperon kanssa puuhaillen, töissä ja asuntoa rempaten. Toisaalta hyvä niin, ensimmäisen kanssa se raskaus olikin koko ajan mielessä kun iskias-kipujen kanssa sai painia viikosta 20 eteenpäin.

Kaikkeen osaa lisäksi suhtautua nyt maltilla, mitään hankintoja ei ole juurikaan tarvinnut tehdä. Vaatteet on osa esikoisen vanhoja ja paljon on saatu sukulaisilta serkkujen vanhoja. Mennään sitten tilanteen mukaan ja tehdään hankintoja jos se sitä vaatii. Tuplarattaita en haluaisi hankkia, ihan vaan säilytystilan puutteen vuoksi, mutta katsotaan jos ne alkaa tuntua ajankohtaisilta niin sitten.

Esikoisemme täyttää kohta 1,5 vuotta ja oppii joka päivä uusia juttuja. Hän on kova matkimaan puhetta ja puhuu jo kahden sanan lauseita, kuten "tutti rikki". Leikkasin tosiaan alkuviikosta yötutista palan pois ja tänä iltana hän ei enää sitä edes huolinut suuhunsa. Päiväsaikaan hänellä ei tuttia ole ollutkaan moneen kuukauteen. Ihana seurata millainen isosisko hänestä muodostuukaan, luulen että hellä ja auttavainen. Kovasti hoitelee omia nukkevauvojaan ja pussailee serkkuvauvaa aina tilaisuuden tullen. Ihana aurinkoinen pieni tyttömme <3