Kuulumisia hiljaisuuden jälkeen

Mökiltä, ne toukokuun lämpimät illat <3

Kukkuu, elossa ollaan. Aika tuntuu taas humahtaneen. Toukokuu oli ja meni. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon se vei voimiakin. Muun muuassa mökille saareen rakennettiin nukkuma-aittoja pari kappaletta ja siellä varsinkin mies vietti paljon aikaa. Unet jäi aika vähille, kaikilla.

Meillä tyttö nukkuu nykyisin päiväunia 3 tai 2x30 minuuttia, joten siinä ei sitä "omaa aikaa" tai blogin kirjoitus aikaa päivään paljoa mahdu. Öisin treenataan mahalle kääntymistä ja konttausasentoa ja mitä lie muuta siellä pinnasängyssä hihhuloidaan. Lisäksi päätin luopua vielä yösyötöstä kun syödään nykyisin jo viidesti päivässä ja siihen maidot päälle. Lähinnä tuntui yösyöminen olevan vain tapa sillä ilman sitä mentiin jo kuukauden verran tytön ollessa 4-5kk. Yöhihhuloiminen kun alkoi niin ajattelin tytön taas tarviivan maidon ja olihan hän vielä niin pieni, mutta nyt kun on jo yli puolivuotias pärjää varmasti ilmankin. Neuvolassa oli puhetta, että isä sitten ottaa joku yö valvomisvuoron ja vierotettaisiin siten yösyönnistä, mutta mä en malttanut odottaa sitä, että sopiva viikonloppu tulisi. Tässä on nyt niin paljon menoja tulossa ainakin kaksi viikkoa eteenpäin, että mun on pakko saada kunnon yöunet, pian. 

Ensimmäisenä yönä tyttö hiukan itki ja sängyn laidalla meni n. 50 minuuttia, seuraavana yönä enää 20 minuuttia ja ilman itkua. Kolmantena yönä 15 minuuttia ja minun ei tarvinnut enää kuin laittaa tuttia suuhun ja peittoa korville. Toivottavasti nuo taitojen opettelut alkavat tuosta vaan hiipumaan ja treenataan jatkossa vaan päivä aikaan. Luultavasti toiveeni on aivan turha ja sama meno jatkuu tai jopa vilkastuu. No onneksi nämä ovat taas näitä surullisen kuuluisia vaiheita, jotka tulevaisuudessa saa hymyn huulille kun näitä muistelee. 

Mulla on muutenkin ollut jonkilainen writer´s block tässä päällä, en oikein ole keksinyt mistä olisin kirjotellut ja luultavasti se on juuri ollut sen väsymyksen syytä. Ehkä sitä myös luo itselleen paineita siitä, että pitäisi olla nyt jotain mielenkiintoista ja erikoista kirjoitettavaa kun siirtyi tänne Starboxin alle kirjoittelemaan. Joudun vähän väliä muistuttamaan itseäni siitä miksi aloitin blogin kirjoittamisen. Kirjoitan tätä edelleen pääsääntöisesti itselleni ja omalle jälkipolvelleni. Tahdon pitää tämän tietynlaisena päiväkirjana ja tämän kun muistan niin paineita ei pitäisi päästä syntymään ja pidän itseni tyytyväisenä. Joten päivitystahtini varmasti tästä löytää taas jonkinlaisen rytmin kun saan lisää energiaa koneeseen ja illalla jaksaa muutakin kuin suihkuun ja nukkumaan.

Loppuun muutama kuva hiljaisuuden ajalta :)

Kesän ensimmäiset lohen savustamiset suorittu.

 

Vaunulenkin varrelta

 

Omanpihan kukkia.

 

Myrskyä odotellessa.