Laskettuaika, mutta ketään ei näy.

Tänään se on. No voi jo sanoa, että oli, laskettu aikani. Olo on kuin pikkutytöllä kaupassa joka jäi ilman karkkipäivän herkkuja, kiukuttaa ja turhauttaa. Tekisi miltein mieli itkeä ja heittäytyä lattialle potkimaan jalkoja maata vasten. Olin mielessäni elätellyt niin vahvasti sitä ajatusta, että pikkumies syntyisi jo viikon etuajassa tai ainakin mahdollisimman lähellä laskettua aikaa. Yliaikaiseksi en hänen ainakaan odottanut menevän. Harmitusta lisää kun ystävän polttaritkin jäävät nyt kokonaan kokematta ensi lauantailta. Itsekkäitä syitä kaikki, niinhän se menee.

Esikoinen lähti tekemään matkaansa raskausviikolla 40+1 eli yhden päivän yli lasketun ajan. Hän syntyi 40+3. Tokihan sen ymmärtää, että lasketut ajat eivät ole tarkkoja lupauksia ja lapsi tulee kun on siihen valmis, ei siellä varmasti mukavaa ole ahtaassa ja puristuksissa heilläkään. Tän hetken ajatukset vaan pyörii nyt sen käynnistämisen ympärillä, toivottavasti siihen ei tarvitse ryhtyä. Toivoisin saavani kokea mahdollisimman luonnollisen synnytyksen käynnistymisen ja kroppani saisi tehdä työn ilman, että sitä taas piiskattaisiin oksitosiinilla tai muilla lääkkeillä. Toki jos siihen mennään niin sitten se on niin, mutta toivoa aina voi. Huomenna on neuvola ja siellähän sitä aikaa sitten sairaalaan katsellaan jo valmiiksi.

Oma fyysinen olo on ihan ok. Viime kertaan verrattuna ollaan reilusti plussan puolella ja siitä olen hyvin kiitollinen. Henkisen puolen joudun nyt kokoamaan uudelleen ja etsimään uuden asenteen tästä yliaikaisuudesta yli päästäkseni. Asiat kun voisi oikeesti olla huonosti ja meillä jommalla kummalla jokin oikea hätä. Toistaiseksi raskaus on sujunut niin hyvin, ettei kehtaisi ihan pienistä valittaa, ne kuuluvat asiaan.

Nyt kun tätä tekstiä tässä kirjottelen ja "oksennan" tätä soopaa ulos niin alkaa jo helpottamaan. En ole oikein kellekkään jaksanu asiasta puhua kun ei mitkään sanat kuitenkaan olisi helpottanu, eikä kukaan asialle mitään mahda. Nyt kun kirjoitus lähenee loppua en enää edes tiedä mikä järki tässä ujelluksessa ylipäätään oli. Eli blogi teki taas tehtävänsä, toimi hyvänä puolueellisena terapeuttina, aina mun kanssa asioista samaa mieltä 😂🌹

Annan itselleni huomisen vielä armon aikaa jos vaikka synnytys käynnistyisi itsekseen samoilla viikoilla kuin aiempi. Mietitään ja ahdistutaan sitten uudelleen vasta huomisen jälkeen jos siihen vielä aihetta löytyy. Hyvät yöt ja toivotaan yöltä paljon, pieniä varpaita ja suukko suuta. ❤