Mitä musta jää kun mä lähden täältä...???

Oon miettinyt ennenkin tätä ja varsinkin vähän nuorempana koin, että pitäisi saada jotain pysyvää luotua, että mulla olisi merkitystä. Onneksi ikä on tuonut myös järkeä päähän ja tiedän olevani merkityksellinen ilman, että tekisin suuria tekoja.

Joka kerta kun katson tytärtäni, tiedän hänen olevan suurin ja hienoin tekoni, se riittää minulle. Olenhan luonut elämää ei siihenkään valitettavasti kaikki pysty, joten sitä ei pidä pitää itsestään selvyytenä.

Olen aina halunnut tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä ja aionkin sitä jossain muodossa vielä tulevaisuudessa tehdä. Minulla on kaveri joka on sijoittanut lapsen perheeseensä. Heillä on myös aiemmin ollut useita lapsia väliaikaissijoituksessa, eri pituisia jaksoja. Nostan hattua tällaisille suuri sydämmisille ihmisille!

Haluan myös itse jossain välissä tarjota jollekin lapselle samanlaisen mahdollisuuden. Itse vietin lapsena useita kesiä Pelastakaa Lapset Ry:n kautta maalla keski-suomessa. Tilalla oli hevosia ja kaikenmaailman eläimiä, mitä muuta sitä voisikaan tyttölapsena toivoa. Tilan emännästä tuli minulle hyvin läheinen kuin kakkosäiti ja tilantyttärestä uusi sisko. Niistä kesistä on jäänyt niin hyvät muistot ja ne ovat muokanneet minua ja vaikuttaneet siihen millainen ihminen minusta on kasvanut. Tahdon ehdottomasti pistää tällaisen hyvän kiertämään.

Laitan tähän loppuun vielä linkin rintojen omatarkkailusta erityisesti raskauden ja imetyksen aikana.

rintojen-omatarkkailu 

käykää kurkkaas!!