Tule, tule jo!!!

Siinä se taas pätkähti 12 tuntia supistuksia täyteen. Onneksi nää nyt ei vielä ole kovinkaan kipeitä, hieman pistää hikoiluttamaan ja puuskuttamaan. Mulla alko tänään aamu 10 supistelut jotka tihentyivät puolen päivän aikoihin 10 minuutin välein tuleviksi ja siinä ollaan nyt pysytty aika kellon tarkasti. Kestoltaan noin 20 sekuntia, ihan ok paitsi, että unta on turha odottaa koko yössä tulevaksi.

Tossa kun aloin oikein laskemaan esikoisen ihan koko synnytyksen kestoa niin menihän siinä tosiaan aikaa. Silloin mulla alkoi myös supistukset aamulla, ne muuttui kyllä paljon nopeammin kivuliaiksi ns. avaaviksi supistuksiksi. Tosin ne ei kyllä paikkoja avanneet kuin muutamaan senttiin, loput teki oksitosiini myöhemmin sairaalassa. Kärvistelin kuitenkin niiden kanssa tuskallisen kauan kotona ennen sairaalaan menoa, 42 pitkää tuntia. Siitä meni vielä 18 tuntia lisää, että sain lapseni syliini. Ei siis menny niinku Strömsössä sekään. 

Pelkäsin ennakkoon vähän, että tässäkin tulee menemään yhtä kauan ja alku ei nyt ainakaan ole lupaavan oloinen. Kuitenkin koen unettomasta yöstä tai muista kivuista huolimatta tärkeämmäksi sen, että synnytys alkoi ilman varsinaista käynnistystä. Ylihuomenna mulla olisikin aika yliaikaiskontrolliin sairaalalle. Katsoo nyt mihin suuntaan hommat etenee ja mitä vauhtia, että jääkö käynti tekemättä. Mummit on molemmat ilmoittaneet olevansa yöllä käytettävissä, joten yksi huoli pois. Mies sanoi menevänsä vielä huomenna töihin jos tilanne pysyy samana. Katsoo nyt sit saanko yhtään nukutuksi ja kuinka tiuhaan aamuyöstä supistelen, että päästänkö häntä yhtään mihinkään täältä.

Tässä mä nyt sit makaan sängyssä ja kuuntelen kateellisena kuinka mies nukkuu vieressä ja yritän ajatella positiivisia ajatuksia. Aiemmin olin jumppapallon päällä, mutta ei siinä kauaa pystynyt kun alkoi lantio olemaan tulessa. Saunomassa on käyty. On lenkkeilty ja siivottu. En halua ottaa särkylääkettä, ettei se vaan lopeta supisteluja tai harvenna niitä. Viime kerralla niistä ei edes ollut mitään hyötyä kivunlievittäjinä, joten jääköön kaappiin tälläkin erää. Mulla ei tälläkään kertaa ole minkäänlaisia suunnitelmia synnytyksen suhteen, meen nyt vaan 10 minuuttia kerrallaan ja koitan pysyä ohjaimissa mahdollisimman pitkään. Toisaalta odotan et pääsen sairaalaan ja saan olla se autettava osapuoli ja joku muu huolehtii musta, aivot narikkaan meininki odottaa. 

Tämmönen tilanne päivitys meidän matalasta majasta, toivottavasti teidän päivä on ollu tuottoisampi. Tai hei kävinhän mä tänää kirpparilla ja tein hyviä ja halpoja löytöjä. Tytölle paljon housuja ja itellekki kuorihousut syksylle, kannatti siis piipahtaa siellä aamulla.