Uni- kaukainen haave

Sinä elämän eliksiiri mitä ilman ei kukaan pärjää. Olen kyllä ihan yllättynyt miten vähillä unilla sitä oikein ihminen jaksaa kun on pakko!

Meidän tyttö nukkui muutamat viikot syntymänsä jälkeen hyvin minun ja mieheni välissä perhepedissä. Minä olen aina kokenut vaikeaksi nukkua jos koen, että en saa vapaasti liikkua sängyssä. Siirsimmekin melko nopeasti tytön pinnasänkyyn. Sitten alkoivat vatsavaivat ja ne olivat todellisia, huuto jatkui joskus 03 asti yöllä. Siinä jaksamista ja hermoja kyseltiin. Eräänä perjantai aamuna vaipanvaihdon yhteydessä ihmettelin miten tytön häpykumpu pullotti oikealta puolelta. Heti mieleeni juolahtikin tyrä :( Seuraavana maanantaina oli neuvola ja meidän ihana neuvolatäti oli kanssani samaa mieltä ja laittoi meidät neuvolalääkärille, hän taas eteenpäin lastenpolille, lastenpoli taas ensiapuun ja siellä tytön tutki lastenkirurgi, joka heti ensi vilaisulla sanoi "nivustyrähän se tuo on ja leikkaus kolmen viikon päähän". Selvähän se sitten. Kotona huuto iltaisin ja alkuyöstä jatkui ja nyt sitä varjosti tieto, että ei saisi antaa lapsen huutaa ettei tyrä vaan pahene tai kuroudu umpeen --> aaargg stressi!!!

Tehtiinhän me nyt jo kaikkemme ettei pieneen sattuisi. Muutaman kerran jouduin kikkakolmosella vapauttamaan ilmaa pienen suolistosta ja sen tein ensin pumppaamalla jalkoja jonka jälkeen kuumemittarilla pyöräytin sulkijalihaksen reunoja myöten. Se helpotti ja ilmaa tuli reilusti. Tämä oli aivan viimeinen keino, sillä ei sinne parane mennä muuten sörkkimään.

Jälkikäteen miettien oli ne aikamoiset kuukaudet, miten sitä jaksoi?? Leikkaus meni tosi hyvin ja vietimme tytön kanssa yhden yön lastenosastolla anestesian takia tarkkailussa. Kotona muutaman päivän annoin supon muodossa kipulääkettä, tyttö ei vaikuttanut missään vaiheessa kipeältä. Öihin leikkauksella oli vaikutusta, pahin huuto loppui. Lisäksi aloin käyttämään Cuplatonia joka syötön yhteydessä, sillä oli suuri vaikutus ja ilma kulki suolistossa paremmin. Siirsimme tytön nukkumaan omaan huoneeseen 3kk iässä. Tämän jälkeen jokainen meistä nukkui paremmin. Tyttö heräsi syömään silloin kerran tai kaksi yössä, nykyisin syö vain kerran.


Tässä kuva leikkausarvesta 3.4.16, arpea tuskin enää näkee.