Arkiräpsyjä helmikuulta - miksi jaan somessa "siloiteltuja" kuvia?

Tykkään kuvittaa postaukset sellaisilla kuvilla, joita on mietitty arkiräpsyjä enemmän ja instagramiinkin postaan yleensä niitä kuvia, jotka ovat mun mielestä nättejä, sillä rakastan kauniita kuvia ja niiden ottamista. En osaa itse ajatella ollenkaan sillä tavalla, että se olisi oman elämän silottelua tai sen väittämistä, että koti ja elämä näyttää aina samalta kuin instakuvissa. Itse etsin somesta inspiraatiota ja rakastan katsella nättejä kuvia ja se onkin syy sille, miksi en yleensä postaa kuvia tiskikasoista ja muista arjen "kaaoksista". Ajattelen niin, että meidän kaikkien elämässä on sitä arkisinta arkea tiskeineen niin paljon, että mieluummin jaan pääösin kauniita kuvia ja positiivisia juttuja. Sellaisia katselen itsekin mieluiten pitkän päivän jälkeen ja pakenen hetken niitä omia pyykkikasoja.

Me ihmiset olemme erilaisia ja se suotakoon meille. Jotkut kokevat pelkkien hyvin valotettujen samansävyisten kuvien jakamisen ahdistavana, jopa valehteluna ja ymmärrän myös heitä. Toiset taas ovat kuten minä ja haluavat paeta arkeaan kauniiden sekä inspiroivien kuvien maailmaan juuri silloin, kun oma päivä oli liiankin arkirealistinen. Onneksi somessa on tilaa meille kaikille toteuttaa itseämme juuri siten, miten haluamme ja sisältöä löytyy niin kauneuden kuin äärirehellisen realisminkin ystävälle.

Siitä huolimatta että rakastan kauniita kuvia, mun mielestä on ollut aina mielenkiintoista lukea toisten blogeista postauksia, joissa on niitä tavallisia arkikuvia, jotka eivät muuten päätyisi minnekään. On kivaa päästä hieman kurkistamaan toisen arkeen, jossa ruudun takana on ihan samanlaisia arkista elämää eläviä ihmisiä kuin itse kukin meistä. Tänään ajattelinkin jakaa tänne muutamia lemppareita helmikuussa otetuista arkikuvista. Kuvaan meidän arkea PALJON ja musta on hauskaa jakaa myös niitä kuvia, joita ei olla otettu mitään varten, vaan ainoastaan haluttu ikuistaa jokin tietty hetki.

 

 

  • Otin märän autonikkunan läpi kuvan merkistä, jossa kerrotaan lapsiperheille tarkoitetuista parkkipaikoista. Olin jonottanut tuollaiselle paikalle tovin ennen siihen pääsemistä ja mua suututti ihan hirveästi se, että suurin osa näille parkkipaikoille ajaneista ei todellakaan kulkeneet lapsen kanssa, mikä on harmittavan tavallista. On todella kivaa raahautua kolmen lapsen (joista yksi turvakaukalossa) ja kauppakassien kanssa kaukana olevan auton luokse vain huomatakseen että ovet eivät mahdu tavallisessa parkissa avautumaan niin, että saisit nostettua kaukalon autoon, argh!

 

  • Usean kerrostalovuoden jälkeen ollaan nautittu täysin rinnoin tästä paritaloelämästä ja omasta pihasta! Otin tämän kuvan yksi ilta sen jälkeen, kun olimme parin naapurin kanssa yhdessä tehneet taloyhtiön lumityöt ja mies työnsi lapsia ympäri pihaa hurjaa vauhtia kolalla. Yhdessä ulkoilu omalla pihalla on ihan parasta.

 

 

  • Mies pelasi yhtenä viikonloppuna kaukalopalloturnauksessa ja menin lasten kanssa katsomaan heidän viimeiset pelit. Turnaus järjestettiin koululla, joten lapsille riitti tekemistä koulun pihalla niin paljon että heitä sai tosissaan houkutella lähtemään kotiin. Tässä kuvassa meidän yksivuotias ihmettelee kentän laidalla lunta ja mies joukkueineen kättelee vastustajia voitetun pronssipelin jälkeen. Ulkoiltiin koko porukalla niin monta tuntia, että unta ei tarvinnut illalla paljon odotella.

  • Päästiin miehen kanssa treffeille, jee! Käytiin niin söpössä 50-luvun henkisessä paikassa hampurilaisilla ja pirtelöillä, että sinne on pakko kyllä päästä uudelleen. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ihan rauhassa kahdestaan syömään ja höpöttelemään, tällaiset päivät on kyllä tärkeitä. Ja miten voi ollakaan, että kaikkien näiden vuosien jälkeen mun maha oli ihan täynnä perhosia koko päivän ennen treffejä! Kun on pieniä lapsia, on hyvä ja luotettava lastenvahti aivan avainasemassa siihen, että omalla ajalla osaa rentoutua eikä mieti sitä, että pärjäävätköhän lapset kotona. Me ollaan löydetty ihan mieletön luottovahti lapsille ja se on kyllä ihan huippu juttu. Etenkin nyt, kun ei asuta lasten mummoloiden kanssa samalla paikkakunnalla. 

  •  Voi ei tätä, hah. Jälleen kerran aamupala eskaloitui sotkuun, kuten aika useana aamuna lapsiperheessä. En kestä näitä mun muruja, aika hienosti olivat ehkäisseet smoothien valumisen lattialle tuolla jäätävällä määrällä talouspaperia.
  •  Meidän ihana sohva ja niin rakas vauva. ♡  Rakastan tuota taaperoksi kasvanutta vauvaa ja myös tätä sohvaa. Sohvaa, joka on useimmiten tyynyjen ja vilttien sekametelisoppa, vaikka oikoisin tyynyjä työkseni, tuo kaikkien lempipaikka. Alunperin tämä sohva olisi pitänyt ostaa harmaana, mutta päädyttiin tähän turkoosiin todella epäröiden. Päätös kannatti, jopa tällainen entinen värien kammoaja on rakastunut tuohon väriin tosissaan. Toisaalta tekisi mieli vaihtelun vuoksi saada myös toiset, eriväriset päälliset. 
  •  Viimeiseksi tämänaamuinen kuva matcha-latestani. Kuten monen muun hyvän asian mun elämässä, myös tämän mulle on opettanut rakas isosiskoni. ♡ Ihan huikeaa, että arnoldsista saa myös matcha-lattea nykyään! Teen omani kauramaitoon enkä huomannut arnodsissa tilatessani pyytää erikseen siihen tehtynä ja täytyy kyllä sanoa, että ei toiminut täysmaidolla tämä juoma ollenkaan! Jatkossa varmasti muistan pyytää kauramaidolla.

 

Hei hyvää viikonloppua! Meillä on ollut aika epäonninen päivä tänään, menen siis selailemaan hyvän fiiliksen kuvia. Toivottavasti sun viikonloppu on onnekkaampi kuin meidän perjantai.♡

 

-Reetta