Kun väsyttää, mutta ei nukuta

Vaikka haluankin pitää blogini hyvän fiiliksen paikkana, tahdon silti puhua tärkeäksi kokemistani asioista, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia. Yksi niistä on uni. Lasten jälkeen aivan erilaiseen merkitykseen noussut perustarve, josta on varmasti useimmissa lapsiperheissä vajausta enemmän tai vähemmän.

En ole koskaan ollut mitenkään hyvä nukkuja, ehkä tarkemmin nukahtaja. Vaikka olisin kuinka väsynyt, illalla minulla menee lähes poikkeuksetta aika kauan aikaa nukahtamiseen. Koko mun ja miehen yhteisenä aikana olen nukahtanut ennen miestä varmasti alle kymmenen kertaa, vaikka menemme nukkumaan yhtä aikaa joka ilta. Sitten jos (ja kun) joudun yöllä heräämään, mun on vaikeaa saada kiinni unesta uudelleen. Mies taas on sellainen, että voi nukahtaa lähes minne ja milloin vain päättää niin tehdä, tuosta taidosta olen kyllä hieman kateellinen!

Unettomuus ja valvominen menevät mun kohdalla aina hieman kausittain. On kausia, jolloin en saa nukuttua oikein millään ja sitten niitä hieman helpompia aikoja. Nyt on ollut turhan kauan päällä sellainen vaihe, että en saa nukuttua lähellekään tarpeeksi.

Tavallisesti mun yö menee nykyään näin: Muut nukkuvat, minä en. Yritän nukkua, yritän olla yrittämättä liikaa, josko sitten nukahtaisin vahingossa. Stressaan tulevaa aamua, haaveilen kevyitä pitääkseni valvottavat ajatukset kurissa. Yleensä nukahdan yhden ja kolmen välillä. Kuopus herää usein juuri kun olen saamassa unenpäästä kiinni, joten havahduttuani siihen valvon, taas. Hän herää viimeistään viiden aikoihin yhden kerran, jolloin herään minäkin valvomaan, tällä kertaa usein aamuun saakka. Väsyttää ja nukuttaa, mutta uni ei vain tule. Sitten kun uni viimein yrittää tulla, isommat lapset jo heräävät. Aamulla yleensä sitten voisin nukkua, enkä millään meinaakaan pysyä hereillä. Todella ärsyttävää! Liian usein mun unet jäävätkin neljään tuntiin tai jopa alle.

En kokenut tätä nukahtamisen vaikeutta juurikaan ongelmaksi ennen lapsia, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että tarvitsisin jonkin keinon avukseni nukkumiseen. Kun on valvonut enemmän tai vähemmän viisi vuotta, alkaa se yhdessä raudanpuutteen kanssa hieman väsyttää. Musta tuntuu, että olen kokeillut lähes kaiken mahdollisen, mutta mikään ei tunnu tuovan juurikaan apua.

Ollaan mun miehen kanssa niin erilaisia nukkujia, että lopulta se on ainoa vähän helpottava tekijä. Kun minä en nuku yöllä, mies antaa mun usein nukkua viikonloppuna aamulla, jos silloin uni vain tulee. Monesti teemmekin niin, että minä nukun aamulla ja jos mies on väsynyt, menee hän vielä päiväunille herättyäni. Jos itse erehdyn nukkumaan päivällä, ei uni tule sitä pientä vähääkään yöllä.

Musta tuntuu, että olisi viimeinkin aika saada jotakin tolkkua tähän nukkumiseen. Toivon todella että nyt muuton jälkeen tilanteeseen tulisi hieman helpotusta kun elämä rauhoittuu taas. Onko sulla jokin erityinen keino, josta on ollut apua nukkumiseen? Jos on niin kerro ihmeessä! 

 

Tsemppiä tähän viikkoon ja kauniita unia!

 

-Reetta