Lapsiperhe kerrostalossa

Kun mietin viisihenkistä pikkulapsiperhettä kerrostalossa, mun tunne on voimakas myötätunto seinänaapureita kohtaan. Tunne on täysin sama, kun tiedostan meidän olevan se viisihenkinen pikkulapsiperhe kerrostalossa, auts.

Mun fiilikset kerrostaloasumisesta ovat vähintäänkin ristiriitaiset. Oikeastaan jostakin syystä hävettää sanoa, että me ei oikein olla sopeuduttu kerrostaloelämään edes näiden monen vuoden aikana. Tarkemmin eniten hankaluuksia tuottaa seinänaapureiden näkeminen tämän häpeän kanssa, haha. Vaikka miten päin yrittää kunnioittaa hiljaisuusaikoja ja ottaa muita huomioon, uskon meidän seinänaapureiden huokaisevan helpotuksesta kun pakkaamme elämämme tästä seitsemästäkymmenestäviidestä neliöstä kohti väljempiä vesiä. Lasten kanssa elämässä nimittäin syntyy melua, joskus myös yöllä.

Meidän ja naapureiden helpotukseksi meillä onkin alkamassa rakennusprojekti. Ehkä jo vuoden päästä meillä on oma piha ja saadaan laittaa pyykinpesukone päälle vaikka keskellä yötä, jee! Ulkoilun helpottumista odotan ehdottomasti eniten. Vaikka meidän esikoisella ja kuopuksella onkin vain neljä vuotta ikäeroa, ovat heidän ulkoiluhalunsa aivan eri luokkaa. Siinä missä esikoinen haluaisi olla ulkona tuntikausia putkeen joka päivä, kuopus taas yrittää kontata tuolla sohjossa ja hermostuu koko hommaan aika pian. Uudessa kodissa lapset voivat turvallisesti ulkoilla omalla pihalla isojen ikkunoiden alla myös ilman jatkuvasti vieressä seisovaa aikuista. Toinen suuri helpotus tulee olemaan kodinhoitohuone, suorastaan luksusta! Tarkemmin kun miettii, tuntuu ylelliseltä sekin että vessa ja kylpyhuone ovat erikseen. Saadaan siis sitten käydä hyvillä mielin suihkussa vaikka juuri ennen vieraiden tuloa ilman pelkoa siitä, että vessaan pyrkivän vieras-paran sukat tulevat kastumaan litimäriksi.

Täältä huolettoman vuokra-asujan kerrostaloasunnosta taas varmasti tulen kaipaamaan sitä, että lumisateen jälkeenkin saan olla stressaamatta pihatöistä ja astianpesukoneen hajotessa uusi on puhelinsoiton päässä ilman lisäkustannuksia.

Kun on asunut viiden vuoden aikana yhteensä viidessä enemmän tai vähemmän epäkäytännöllisessä asunnossa, on omaa tulevaa kotia ehtinyt suunnitella aika paljon. Ollaankin oltu aika tietoisia heti alussa siitä, mitä taloltamme haluamme. Olemme suunnitelleet talon itse (tästä täysi kunnia miehelleni) aivan alusta saakka ja täytyy sanoa, että siitä tulee niiiiiiiin hyvä! Voisinkin tehdä tarkemmin postauksen siitä.

Usein täällä kerrostalossa kiristelen pipoa ja stressaan siitä, miten paljon naapurit kärsivätkään tästä meidän melusta, mutta osaan myös välillä lahjakkaasti unohtaa naapurien olemassaolon. Ehkä sen kuuluukin mennä niin, kyllähän kerrostalossakin pitää saada elää!

Loppuun vielä kuva siitä, miltä meidän sohva usein todellisuudessa näyttää, haha.  Tytöt rakastavat rakentaa vilteistä ja tyynyistä pesäkoloja sohvan nurkkaan ja minä sitten yritän niitä joka välissä keräillä pois vaivihkaa. Tässäkin kuvassa tuolla myttykasan keskellä on lapsi nauttimassa rauhastaan. <3

- Reetta