Mahtuuko perheenäidin yksityisyys laatikkoon?

Ihanaa naistenpäivää! Mun naistenpäivä menee sairastaessa,  mutta menköön. On hienoa olla nainen maassa, jossa olemme tasa-arvon kanssa niin paljon paremmalla tolalla kuin monessa muussa paikassa. Naiseuteen liittyy paljon hienoja juttuja, joista mulle tärkeimpänä mieleen nousee äitiys. On etuoikeus saada olla äiti. ♡ Äitiys antaa äärettömän paljon, mutta myös ottaa. Yksi asia, mistä äitiyden myötä helposti luopuu on oma tila. Helposti käy myös niin, että luopuu vahingossa kaikista omista jutuista. 

Ainakin minä tein äitiyden alussa sen virheen, että olin äiti 100% ajasta ja unohdin itseni kokonaan. Olen toki äiti aina ja panostan lapsiini kaiken minkä voin, mutta nykyään ymmärrän ottaa myös omaa aikaa ja tilaa ja muistan, että olen äitiyden lisäksi niin paljon muutakin. En pode huonoa omaatuntoa siitä, että joskus haluan olla yksin tai ystävien kanssa, ilman lapsia. En haluaisi edes muistella, mutta äitiyden alussa olin juuri se kotiin kiukkuisena jäävä vaimo, kun mies taas menee. Olimme molemmat hölmöjä. Minä uhriuduin kotiin ja mies ei ymmärtänyt munkin tarvitsevan omaa aikaa. Onneksi olemme viisastuneet tästä. Vaikka lapset ovat meille kaikki kaikessa ja heidän tarpeensa tulevat aina ennen omiamme, osaamme molemmat ottaa itsellemme omaa tilaa ja antaa sitä toiselle. Lopulta se on lastenkin etu, että vanhemmat jaksavat arjessa paremmin vedettyään hieman  happea omien juttujensa parissa.

Niin pieneltä asialta kuin se kuulostaa, on tän päivän postauksen aihe mulle iso juttu - nimittäin oma laittautumispöytä. Meidän jokainen koti yhtä lukuunottamatta ollut aika pieni koti ja jokainen neliö on pitänyt hyödyntää käyttöön. Ei ole ollut mahdollisuutta harrastushuoneelle tai muulle omalle tilalle. Mutta yksi ihan oma juttu mulla on ollut pari vuotta, juuri tuo laittautumispöytä. Kokonainen pöytä ja laatikko ihan omille jutuille. Pieni juttuhan se on, mutta olen siitä niin onnellinen ja kiitollinen. Tuntuu tärkeältä, että on joku pieni alue ihan omille naistenjutuille, jonne ei eksy sekaan tutteja tai vaippoja, jota lapsiperheessä tuntuu olevan kaikkialla, haha. 

En olisi osannut itse edes haaveilla, että tuhlaisimme kodistamme tilaa tuollaiselle säilytyksen kannalta turhalle huonekalulle, mutta onneksi mies oli eri mieltä. Häntä kai säälitti, kun kuljin meikkipussin ja peilin kanssa ympäri taloa meikaten aina lattialla huonossa asennossa sen mukaan, missä oli parhaiten valoa. Hän myös keksi parhaimman säilytysratkaisun ikinä! Ostimme pari matalaa työkalupakkia, joista voi muuttaa lokeroiden kokoa ja irrotimme niistä kannet. Ne sopivat täydellisesti tuonne laatikkoon ja mikä parasta, ne on helppo nostaa sieltä pois ja siiryä meikkaamaan vaikka keittiöön peilin kanssa aamulla, kun muut vielä nukkuvat huoneessa. 

Rakastan järjestellä omia koruja ja meikkejä tuonne ikiomaan laatikkoon ja mulle se on tosi tärkeä juttu. Tosin tytöt rakastavat mun laatikkoa myös ja olenkin siivonnut omien korujen ja meikkien seasta mm. pullollisen hierontaöljyä, auts. Säännöllisestä pikkukäsien vierailusta huolimatta mulle on tärkeää, että mulla on tuollainen oma pöytä laatikkoineen, joka on vain mun reviiriä. Otsikon kysymykseen vastaisin, että ei. Edes äiti-ihmisen yksityisyys ei mahdu laatikkoon, mutta se yksityinen laatikko on silti tärkeä niiden muiden omien juttujen rinnalla. 

Uskon vilpittömästi, että jaksamme olla parempia vanhempia, kun meillä on myös omaa aikaa ja tilaa. Vanhemmuudesta huolimatta olemme niin paljon muutakin kuin vanhempia, eikä sitä kannata unohtaa. 

Muistathan, että tämän kuun loputtua myös tämä starbox lakkaa olemasta. Blogini jatkaa täällä: https://tusinakoti.blogspot.com/  

- Reetta